Harva meistä on rautaa - yhdentekevää!!

Maanantai 18.4.2011 klo 20:37 - Merja

 

Mari opastaa Jukkaa ja tyttöjä

Palmusunnuntain treenit aloitettiin lauluharjoituksilla, joita Mari oli vetämässä. Kaksi tuntia laulettiin ja aika hyvältä se varmaan kuulosti - ainakin omiin korviimme. Väistämättä tuli mieleen, että paljon on edessä työtä seuraavan kahden kuukauden aikana - vuorosanojen lisäksi pitää oppia laulut ja tanssit - siis paljon isompi työ kuin edelliskesinä. Ja kuitenkin olimme niin innoissamme - yhteen ääneen hehkutimme, että nyt on tulosssa ihan loistava kesä!

Kun Mari poistui paikalta ja Markku saapui, aloitimme kohtausharjoitukset. Eskarin puitteet tosin olivat vähän puuttelliset, mutta kun oikein heittäydyimme näytelmään, niin helposti se muuttui Melamäen mökin pihapiiriksi.

Harjoitustahti tihenee, ensi-ilta lähestyy... Miten ihmeessä kaikki on valmista 17.06.? Ja kuitenkin tiedämme, että valmista on. Laulut osataan, tanssit hallitaan ja vuorosanat tulevat jo selkäytimestä. Montussa on vielä lunta mutta kunhan se sieltä sulaa ja pääsemme treenaamaan sinne, esitys muuttuu yhä todemmaksi. Ja touko-kesäkuussa Monttu on toinen kotimme - tai oikeastaan ensimmäinen... täällä toisessa käymme vaan nukkumassa. Onko se rankkaa?? On varmasti - ja silti en voisi enää kuvitella kesää ilman Miinan montun lavaa, ahdasta taustatilaa ja miljoonan hyttysen armeijaa, joka käyttää ravinnokseen meitä esiintyjiä. Kesäilta - se koostuu esiintymisestä, aplodeista, väliajalla tarjotuista grillimakkaroista ja laskevasta auringosta, jonka säteet osuvat auton tuulilasiin, kun ajan kotiin myöhään illalla onnistuneen esityksen jälkeen.

Ilman Montun haapojen havinaa, hyttysten ininää ja ainutlaatuista tunnelmaa ei minulla enää voisi olla kesää laisinkaan... Monttua elän ja hengitän, kun rankasta päivätyöstäni pääsen... Uudistuneena ihmisenä palaan kotiin, kun harjoitus tai esitys on ohi - ja siksi jaksan. See you next monday!

 

Tositoimiin! Mutta huumoria pittää olla...

Maanantai 11.4.2011 klo 18:45 - Merja

Bye bye baby harjoitukset

Hieno keväinen sunnuntaiaamu - ja porukka pirteänä Ryttylässä klo 10. Aloitimme lukuharjoituksilla, ja sen jälkeen aloimme ihan aikuisten oikeesti harjoitella. (Suvi, Emilia ja Veera - koskee se teitäkin, vaikka ette aikuisia olekaan...)

Kävimme läpi kohtauksia - lähinnä niitä, joihin liittyi laulua, jotta saimme käsityksen siitä, miten musiikki ja muu ilmaisu kytkeytyvät toisiinsa. Kaisa oli tehnyt hienoa koreografiaa yhtä laulua varten, ja sitä käytiin porukalla läpi. Reiskan osalle oli Markku langettanut aika monta laulunumeroa, ja minun mielestäni hienoin juttu oli se, kun Reiska lauloi ne kaikki yhtään epäröimättä, ja kun Markku sanoi, että "Reiskalla onkin aika monta laulua", niin Reiska tokaisi siihen: "Joo, ja ikinä en oo laulanu!" Ei sitä uskoisi, Reiska, hienosti vedit!

Aina kun uusi monttukausi alkaa, toivotaan, että itsekukin olisi vähän taas kehittynyt sitten edelliskesän. Tänä keväänä ei minun mielestäni ole epäilystäkään siitä, kuka on kokenut ihan valtaisan positiivisen muutoksen verrattuna toissakesään, jolloin hän oli viimeksi mukana - se on SUVI!  Ujo, hiljainen tyttö vuonna 2009 - ja tänä vuonna ihana nuori nainen, joka selvittää tilanteen kuin tilanteen, löytää sanat joka improkohtaukseen hetkeäkään miettimättä, ja jota katsellessa väistämättä tulee mieleen, että tästä tytöstä kuullaan vielä. Go Suvi go!

Ja tottakai olemme iloisia Veerasta! Pirteä, eläväinen tyttö on vuoden 2011 Kesävertti - ihanaa kun tulit meidän porukkaan!!!

Nyt alkaa sitten taas oikea monttuelämä - meillä jokaisella on päivätyö, mutta kaikki vapaa-aika on annettava monttuelämälle. Pian pääsemme varsinaiseen Monttuun harjoittelemaan, ja silloin sen aina tuntee - taas mennään kohti uutta kesää! Kohta katsomo täyttyy yleisöstä ja aplodit raikuvat. Huhtikuun harjoituksista aina elokuun viimeiseen yönäytökseen, minun sydämeni sykkii Miinan montulle - se on minun intohimoni, henkireikäni ja kesärakkauteni. Kerta toisensa jälkeen astua näyttämölle ja tuntea, että nuo kaikki ihmiset, jotka ovat maksaneet siitä, että saavat nauttia oikeasta kesäteatterista, saavat täydellistä vastinetta lippurahoilleen. Vähempi ei riitä - teatterille on annettava itsensä ihan kokonaan - ja niinhän me teemme.

Kaikukoon laulu, soitto ja nauru taas palmusunnuntaina!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Melamäen sukua ja muita kyläläisiä

Keskiviikko 6.4.2011 klo 19:09 - Merja

 

Huhtikuun ensimmäisenä sunnuntaina saimme tutustua moniin uusiin tuttavuuksiin, joiden kanssa tulemme viettämään kesän melko tiiviisti. Saimme esittää kysymyksiä Melamäen pojille ja Martta-äidille, sekä monille muille saman kylän asukkaille, mm. pastorille, kitaraa soittavalle Jukka-pojalle, Martan miniöille ja lapsenlapsille sekä myös Jukkapojan äidille. Unohtamatta tietenkään Raimon sihteeriä Saria...

Saamiemme vastausten perusteella muodostimme melko selkeän kuvan kylän asukkaista, sieltä lähteneistä ja sinne palanneista. En kuitenkaan paljasta tässä yksityiskohtaisia tietoja - tulkaa kesällä itse katsomaan ja kuuntelemaan.... Lava on täynnä mitä mielenkiintoisimpia persoonallisuuksia.

Saimme Markulta lopullisen version ensimmäisen puoliajan käsikirjoituksesta - tai niin me luulimme. Mutta eikö vaan ohjaajamme ollut lisännyt sinne muutamia sivuja heti maanantaina... Markku Markku, taasko se alkaa....?  Älä enää muuta käsikirjoitusta, ethän? Ainakin näin ikäihmisen näkökulmasta katsottuna on ihan riittävästi opettelemista ilman jatkuvia muutoksiakin. Mutta toisaalta - sinähän se ohjaaja olet - me vain tottelemme.

Tulevana kesänä musiikki ja laulu näyttelee isoa osaa. Rohkeasti meistä itsekukin laulaa lavalla, olkoonkin että meistä kukaan ei ole  musiikin ammattilainen.

Meidän mielemme palaa päästä esiintymään... toivottavasti te odotatte yhtä innolla näytelmämme ensi-iltaa... Voin vain sanoa, että nyt kannattaa varata liput ajoissa - luvassa on hulvattoman hauska teatterikesä! Siis suuntana Miinan monttu heti 17.06. tai koska tahansa sen jälkeen. Pääasia että tulette!

 

 

Tyttäret esittäytyvät

Illan hämyssä improiltiin

Perjantai 1.4.2011 klo 20:14 - Merja

Maaliskuun viimeisenä iltana Markku laittoi meidät tosi lujille. Ensin tehtiin "yksi istuu, yksi makaa ja kaksi seisoo" -impro. Eduskunnan porukka onnistui tosi hyvin - meidän ryhmällä seisoi ainoastaan järki, ja saimme aikaiseksi sekavan sotkun sirkuksessa. Meikäläisellä tosin oli mukavaa - makasinhan vain lattialla ja mies toisensa jälkeen antoi tekohengitystä. Voisiko vanha enempää toivoa!

Tämän harjoituksen jälkeen meidät jaettiin neljän hengen ryhmiin ja jokaisen ryhmän jäsenen piti mielessään päättää, kuka kanssaihmisistä oli seksikäs, kuka hauska, ja kuka taas haisi pahalta. Sen jälkeen määriteltiin paikka, jossa ryhmä oli, ja eikun esittämään! Oli kyllä tositosi hauskaa - saattoihan joku pitää toista tosi seksikkäänä, ja tämän seksipommin mielestä innokas ihailija taas oli ehkäpä kammottavan pahanhajuinen. Olimme lääkärin odotushuoneessa, saunan lauteilla, AA-ryhmän kokouksessa ja jopa armeijan kutsunnoissa. Ja joka paikkaan oli eksynyt hajupommeja ja seksipommeja, sekä hulvattoman hauskoja vitsiniekkoja - ainakin kanssaihmisten mielestä.

Markku antoi meidän hengähtää kokonaiset viisi minuuttia, ja vaikka kello kävi yhdeksää, vielä jatkettiin. Nyt rakennettiin erilaisia tilanteita - petollisten puolisoiden riitelyä, isän ja pojan tunnepitoista keskustelua sekä ankaraa kuulustelua siitä, kuka oli vienyt isän eläkerahat - kokonaista 10 000 euroa. Eihän se kovin kummoista taitoa vaadi - eihän? Mutta entä jos ohjaaja määrää, että keskustelu pitää käydä käyttämättä a- tai o-kirjainta? Tai r- ja s-kirjainta? No joo, uskokaa pois - tehtävän haasteellisuusaste nousi tositosi paljon. Hauskuutta riitti, se on selvä, mutta esittäjillä nousi hiki pintaan.

Uusina, piristyneinä ihmisinä astuimme myöhäiseen, pakkashuuruiseen iltaan ja lähdimme kotia kohti. Kyllä - improilu on hauskaa, mutta pikkuhiljaa kurkottelemme jo kohti kesää.... Mieli palaa päästä harjoittelemaan itse näytelmää.

Sunnuntaiaamuna jatketaan - see you, my friends!!