Harva meistä on rautaa - yhdentekevää!!

Maanantai 18.4.2011 klo 20:37 - Merja

Palmusunnuntain treenit aloitettiin lauluharjoituksilla, joita Mari oli vetämässä. Kaksi tuntia laulettiin ja aika hyvältä se varmaan kuulosti - ainakin omiin korviimme. Väistämättä tuli mieleen, että paljon on edessä työtä seuraavan kahden kuukauden aikana - vuorosanojen lisäksi pitää oppia laulut ja tanssit - siis paljon isompi työ kuin edelliskesinä. Ja kuitenkin olimme niin innoissamme - yhteen ääneen hehkutimme, että nyt on tulosssa ihan loistava kesä!

Kun Mari poistui paikalta ja Markku saapui, aloitimme kohtausharjoitukset. Eskarin puitteet tosin olivat vähän puuttelliset, mutta kun oikein heittäydyimme näytelmään, niin helposti se muuttui Melamäen mökin pihapiiriksi.

Harjoitustahti tihenee, ensi-ilta lähestyy... Miten ihmeessä kaikki on valmista 17.06.? Ja kuitenkin tiedämme, että valmista on. Laulut osataan, tanssit hallitaan ja vuorosanat tulevat jo selkäytimestä. Montussa on vielä lunta mutta kunhan se sieltä sulaa ja pääsemme treenaamaan sinne, esitys muuttuu yhä todemmaksi. Ja touko-kesäkuussa Monttu on toinen kotimme - tai oikeastaan ensimmäinen... täällä toisessa käymme vaan nukkumassa. Onko se rankkaa?? On varmasti - ja silti en voisi enää kuvitella kesää ilman Miinan montun lavaa, ahdasta taustatilaa ja miljoonan hyttysen armeijaa, joka käyttää ravinnokseen meitä esiintyjiä. Kesäilta - se koostuu esiintymisestä, aplodeista, väliajalla tarjotuista grillimakkaroista ja laskevasta auringosta, jonka säteet osuvat auton tuulilasiin, kun ajan kotiin myöhään illalla onnistuneen esityksen jälkeen.

Ilman Montun haapojen havinaa, hyttysten ininää ja ainutlaatuista tunnelmaa ei minulla enää voisi olla kesää laisinkaan... Monttua elän ja hengitän, kun rankasta päivätyöstäni pääsen... Uudistuneena ihmisenä palaan kotiin, kun harjoitus tai esitys on ohi - ja siksi jaksan. See you next monday!