Kiitoksen aika

Lauantai 20.8.2011 klo 1:13 - Merja

Istun kotisohvalla kellon raksuttaessa jo lauantain aamuyötä. Mieli on helpottunut - tai no niin.... toisaalta se on niin kovin haikea. On helpotus että kesä on teatterin osalta ohi ja kaikki on sujunut hyvin. Mutta on niin haikeaa taas jättää kaikki taakseen ja jäädä odottamaan, ovatko kaikki rakkaiksi tulleet ystävät mukana ensi kevään koittaessa.

Kiitos Markku, Mari ja Kaisa - teidän ansiostanne näytelmästä tuli se mikä tuli. Kiitos järjestysmiehet - muistitte aina tuoda kahvia ja makkaraa meille näyttelijöille - ja aina me nälkäisinä odotimme teitä väliajan alkaessa. Kiitos puffetin pitäjät - te huolehditte siitä että yleisö sai väliajalla virkistävät pullakahvit. Kiitos Jan - sinun ansiostasi kaikki biisit alkoivat juuri silloin kun pitikin, ilman että meidän olisi täytynyt aina jännittää meneekö kaikki kohdalleen. Kiitos Emilian ja Veeran vanhemmille ja muille tukijoukoille, että uupumatta jaksoitte kuljettaa meidän nuoria tähtiämme ensin harjoituksiin ja sitten esityksiin. Kiitos Taivaan Isälle, joka antoi hienot ilmat - kertaakaan emme joutuneet esiintymään kaatosateessa.

Niin- tämän kesän onnistuminen oli kaikkien teidän - ja meidän - käsissä. Yhdessä me onnistuimme - jokainen lenkki oli ehdottoman tärkeä. Kiitos siis kaikki rakkaat ystävät - me katsomme pikkuhiljaa jo tulevaan vuoteen 2012. Suunnataan sinnekin yhdessä - ja taas ensi kesänä tavataan Miinan montussa!

Myös kesä tää kohta taakse jää....

Sunnuntai 7.8.2011 klo 19:52 - Merja

Niin on kesä kulunut ja ollaan elokuussa... Vain elämää esitetään enää viisi kertaa ja sitten "kesä tää kohta taakse jää." Väsynyt mutta onnellinen - se on varmaan aika monen olotila nyt kun esitykset ovat loppusuoralla. Olemme onnistuneet - siitä ei ole epäilystäkään. Tosin kesään on mahtunut pieniä mokiakin - täydellinen blackout on yllättänyt varmaan meistä jokaisen ainakin kerran kesän aikana. Silloin on ollut iso apu Markun neuvosta: jos joku unohtaa vuorosanat, homman pitää jatkua - kaverin on silloin pelastettava tilanne ja jatkettava esitystä seuraavalla repliikillä. Näin se homma toimii!

Jokainen on varmasti ollut joskus väsynyt tai alavireinen kesän aikana, ja kotiinjääminen on ehkä jonain päivänä houkutellut enemmän kuin monttuun lähteminen. Mutta kun katsomo on täyttynyt yleisöstä, joka odottaa kokevansa hienon kesäteatterielämyksen, on väsymys ollut kuin poispyyhkäisty. Kun astumme näyttämölle yleisön eteen, muistamme taas minkä tähden tätä teemme, ja annamme itsestämme kaiken - ja vielä sitäkin enemmän. Ja esityksen jälkeen kun kumarramme ja kuulemme aplodit, jotka kutsuvat lavalle jopa kolmatta kertaa, olemme varmasti jokainen onnellisia siitä, että taas kerran olemme antaneet yleisölle sitä mitä he ovat tulleet hakemaan.

Syksyn tullen kaikki kanssaihmiset yleensä aloittavat jonkun harrastuksen; kansalaisopistoihin jonotetaan, jotta syksyyn ja talveen tulisi jotain tekemistä ja piristystä. Silloin minä käperryn kotiin ja silittelen kissan pehmeää selkää - minun harrastukseni, joka vie minut kokonaan kevään ja kesän ajaksi, on nyt hengähdystauolla. En kaipaa syksyyni mitään harrastusta - enkä sitä jaksaisikaan. Muutaman kuukauden kerään voimia, poltan kynttilöitä ja kudon ehkä sukkia - mutta kun vuodenvaihde lähestyy, alan malttamattomana odottaa tammikuuta. Silloinhan alkaa uusi Ilmaisutaidon kurssi ja sen jälkeen Monttukesä 2012! Ja minä olen taas valmis.

Kiitos rakas yleisö ja rakkaat näyttelijä- ym.ystävät!! Kiitos kesästä 2011 - me teimme sen.