Jännitystä ilmassa!

Perjantai 13.3.2015 klo 9:38 - Leena

Oli ehkä kevään jännittävin impro-ilta. Edessä  oli roolijako. Ohjaaja Sanna on käyttänyt lukuisia hetkiä miettiessään mahdollisimman onnistunutta roolijakoa. Tehtävä ei ole koskaan helppo. Jokaisella meistä on odotuksia oman roolin suhteen. Joku toivoo isoa roolia, joku pientä roolia. Totuus kuitenkin on, että kaikkia meitä tarvitaan hyvään näytelmään. Yhdessä teemme töitä saman päämäärän eteen, joka on yleisöä viihdyttävä esitys. Luotan ohjaajan ammattitaitoon ja uskon, että tästä tulee taas jälleen kerran varsin hauska ja myös koskettava teatterikesä. Tästä se työ alkaa. Tulemme varmasti vierittämään "verta, hikeä ja kyyneleitä" ( toivottavasti verta kuitenkin vähemmän), ennen kuin Haikarapolska on valmiiksi taputeltu. Tulosta pääsee näkemään 12.6.2015 alkaen, joten pistäkää aika kalenteriin, ettei tartte katua! 

Leena

pauliina_250.jpg
Pauliina ja improhahmo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Improilua

Eka kerta aina jännittää

Lauantai 24.1.2015 - Jussi

Hausjärven kansalaisopiston näyttämötyöskentelyn kurssi alkoi keskiviikkona 21.1.2015 Karan koululla Hausjärvellä. Saarelan Sanna on kurssin uusi opettaja ja myös ensi kesän ohjaaja. Muutamalle Sanna oli jo tuttu ohjaaja, mutta suurimmalle osalle uusi tuttavuus. Joka vuosi mukaan tulee uusia kurssilaisia, niin myös tänä vuonna, joten eka kerta aina hiukan jännittää. Miesrintamalla näyttää nyt paremmalta kuin viime vuonna, koska meitä urhoja oli paikalla jo neljä. Kahdesta neljään miestä on vielä tulossa, ehkä ei kurssille, mutta viimeistään näytelmään.

Alkumoikkausten, halausten, suukkojen (minä sain suukon) ja byrokratiaosuuden jälkeen aloimme leikkiä. Sitähän se näytteleminen on eli leikkiä. Ekan leikin nimi oli viimeinen pari uunista ulos. Taktiikka piti olla kunnossa, että selvisi parinsa luo. Lisäksi jalassa olevat villasukat tai huopsit eli huovutetut tossut eivät olleet tämän leikin paras lisävaruste nimimerkillä selällä maaten päin takaseinää :). Toinen leikki oli jättiläinen, velho ja kääpiö. Tässäkin keskittyminen, nopea äly ja nopeat jalat sekä hyvä ryhmätaktiikka olivat kaiken a ja o.

Lopuksi Sanna jakoi meidät pareihin niin, että toinen osapuoli oli mahdollisimman vieras. Meillä oli puolitoistaminuuttia aikaa kertoa itsestämme toiselle. Tehtävänä oli esitellä muille itselle vieras kaveri. Esittelyt onnistuivat todella hyvin; oli möreä-äänisiä tyttöjä ja naisia sekä heleä-äänisiä miehiä. Faktat muistettiin hyvin tai ainakin sinne päin. Ensi kerralla jatketaan ja toivottavasti muistetaan ottaa myös valokuvia.

- Jussi

Kommentoi kirjoitusta.

Pöksyläisen suku kiittää

Maanantai 25.8.2014 klo 20:15 - Merja

Niin se on sitten ohi tämänkin kesän esityskausi. Kesä oli upea, haasteellinen ja ennen kaikkea paljon antava - meille näyttelijöille ja toivottavasti myös yleisölle.

Viime perjantain yönäytös oli hauska ja samalla myös haikea. Jokainen meistä veti illan aivan huikean hienosti, pienine jekkuineen, kuten viimeiseen yönäytökseen kuuluukin.  Samalla kuitenkin mielessä pyöri ajatus: tässä tämä taas oli - taas kerran eroamme.

Niin paljon kuin rakastammekin tätä kaikkea, oli ainakin minulle helpotus saada lepotauko tiiviin kevään harjoittelukauden ja kesän esityskauden jälkeen. Mutta minähän olenkin vanha.... Juuri siksi että yksi jos toinenkin meistä alkaa vähitellen ikääntyä ( ja pätkii... pätkii... pätkii...), oli ilo seurata meidän teiniporukkaa ja pieniä lapsitähtiä. Heillä riitti juuri sitä positiivista energiaa, jota lavalla tarvitaan.

Nöyrästi kiitämme kaikkia, jotka kävivät katsomassa Väärien Tätien sukusekoilua - välilllä oli superhellettä, välillä rankkasadetta ja ukkosta, mutta uskollisesti istuitte katsomossa. Se tuntui meistä hyvältä - se, että halusitte tulla, oli ilma mikä hyvänsä.

Nyt tulee syksy ja kynttilät - sitten vähitellen joulun odotus ja -vietto. Ja sitten..... kuka tietää??? Mitä kesä 2015 tuo tullessaan? Se on arvoitus vielä niin meille kuin teillekin.

Kohta Miinan myssy riisutaan ja laitetaan talvehtimaan. Kohta Montussa vallitsee hiljaisuus ja syystuuli valittaa sen lehtipuissa. Mutta kun päivät alkavat pidentyä ja valo lisääntyä - silloin alkaa uuden kesän odotus nostaa päätään.....

Palataan siis tähän blogiin vuoden 2015 puolella - ehkä tiedämme silloin jo jotain uutta...

Pöksyläisen suku kiittää ja kumartaa... oli ilo tutustua teihin kaikkiin!

Suvun puolesta;

Liana Simanainen.

Kommentoi kirjoitusta.

Helteessä harjoiteltiin

Torstai 24.7.2014 klo 23:31 - Merja

Kesän kovimmat helteet koettelivat, kun me valmistauduimme toiseen esityskauteen. Treeni-iltana lämpömittari näytti +30 astetta ja samaa oli tiedossa vielä lauantaillekin, jolloin vedämme Turkhaudan markkinoiden juhlaesityksen. Tällainen sää jakaa ihmiset kahtia; toiset nauttivat, toiset vihaavat. Minä kuulun jälkimmäisiin.

No, menihän tuo harjoitus jotenkuten - itse huomasin vähän takkuilevani, ja sen laitan tuon tappavan helteen piikkiin. Minä kun en ole vähemmässäkään määrin kesäihminen, ja helle on vihollinen numero yksi. Minä herään eloon syksyn tullen.

No, oli miten tahansa - monta esitystä on jäljellä, ja riippumatta siitä. mitä itse tunnemme, meidän täytyy tehdä parhaamme lavalla. Katsomossa on monenlaisia ihmisiä ja kaikki he ovat tulleet katsomaan kesäteatteria. Se on ehkä yksi heidän kesänsä kohokohtia. He maksavat siitä että pääsevät katsomaan meidän  työmme tuloksia. Sen tähden; oli helle kuinka kova tahansa, oli olomme kuinka tukala tahansa - meidän täytyy vastata heidän odotuksiansa.

Me yritämme kaikkemme. Sää voi olla meitä vastaan tai meidän puolellamme, mutta kuitenkin  unohdamme vallitsevat olosuhteet ja vietämme kesäisen parituntisen Pöksyläisen suvun seurassa. Ja sukuhan on paras - tai pahin - tulkaa katsomaan ja kertomaan mielipiteenne!

.

Kommentoi kirjoitusta.

Ensi-illan huumaa

Keskiviikko 25.6.2014 klo 1:10 - Merja

Tänään oli  ensi-ilta. Se oli jotain suurta ja tärkeää meidän jokaisen mielessä ja sydämessä. Tähän iltaan oli tähdätty läpi koko talven ja kevään.

Ilmassa oli hiukan jännitystä, mutta enemmän kuitenkin innostusta. Viimeinkin saisimme esiintyä oikealle yleisölle! Sateesta huolimatta paikalla oli ihan mukavasti yleisöä, eikä sadekaan haitannut liikaa, vaan oli pahimmillaan juuri väliajalla.

Esitys meni hyvin - sitä mieltä oli meidän näyttelijöiden lisäksi myös ohjaaja Rosa ja tuottaja Jussi. Viimeksi mainittu oli tuonut paikalle kuohuviiniä, jota siemailimme esityksen jälkeen. 

Neljä esitystä vielä ja sitten tauko -  on varmaan meille kaikille tarpeen  tuo  n. kuukauden tauko.... saamme levätä ja kerätä volimia. Heinä - elokuun vaihteessa jatkamme aherrusta teidän vuoksenne, rakas yleisö! Jos teitä, rakas yleisö, ei olisi, meidän työmme olisi ollut aivan turhaa.

Ensi-iltaruusumme kukoistavat maljakossa... mutta se on vasta alku. Elokuun viimeisiin näytöksiin on pitkä matka.  Miten jaksavat pikku tähtemme, ja miten me vanhat? No hyvin - koska meitä kantaa rakkaus tähän kaikkeen, ja pikku tähtiämme vie eteenpäin innostus olla osa teatterin maailmaa.

Nuorisotähdet ja Pikkutähdet - olemme todella ylpeitä teistä!! Tämä harrastus ei siis lopukaan siihen kun me vanhat väsymme - silloin te jatkatte ja hallitsette homman ihan täysin... onhan teillä silloin jo pitkä kokemus takananne. Säilyttäkää edelleen se into ja hehku, jonka näemme teissä nyt. Teissä on tulevaisuus! 

Nyt meillä kaikilla on lupa nauttia ensi-illan huumasta.... ja huomenna jatketaan!

Kommentoi kirjoitusta.

Kenraalin ilta

Tiistai 24.6.2014 klo 0:12 - Merja

Niin oli vihdoin koittanut kenraaliharjoituksen aika! Koko kevättalven aikana tehdyt harjoitukset olivat tähdänneet tähän iltaan, sekä tietysti huomiseen ensi-iltaan. 

Meillä oli kaikkiaan melkein seitsemän tunnin "työpäivä", kun ensin kerrattiin laulut sekä sisääntulot ym. asiat, jotka ovat tosi tärkeitä muistaa, siis tekstin lisäksi. Läpikävelyn jälkeen sonnustauduimme rooliasuihimme ja varsinainen kenraaliharjoitus alkoi. Paikalla oli jonkun verran yleisöäkin, joten fiilis oli heti erilainen kuin harjoituksissa vain oman väen kesken.

Muutuimme kaikki roolihenkilöiksemme kun kenraali alkoi. Vaikka tänään vielä yleisö oli hyvin harvalukuinen, tunsimme saavamme siitä voimaa esitykseemme. Erityisesti meihin vanhempiin teatterin harrastajiin teki vaikutuksen se, miten teini- ja lapsinäyttelijämme hoitivat hommansa. Suvi ja Riikka ovat jo vanhoja tekijöitä, mutta se, miten Janne, Jenna, Henna ja Axeline sisäistivät roolinsa,oli todella upeaa. Ja nuorimmat tähtemme: Inari, Johannes ja Tobias, olivat tsempanneet oikein kunnolla tähän kenraaliin. Olitte aivan upeita ja hoiditte oman osanne ihan loistavasti!!! Teissä on toivottavasti Miinan montun tulevaisuus! Tobiaskin - nuorin porukastamme - hoiti osuutensa ilman ainuttakaan virhettä tai epäröintiä. Olette ihania, kaikki te lapset!! <3

Huomenna siis on ensi-ilta. Me teemme parhaamme - olemme tehneet raakaa työtä läpi koko talven ja kevään.... miksi? No tietenkin siksi, että te voisitte taas kerran kokea hauskan ja rentouttavan kesäteatterielämyksen. Miksi muuten me tätä tekisimme? 

Tulkaa siis katsomaan Väärien tätien ja muiden sukulaisten sekoilua. Sellaista se vaan on - nuoret miettivät, millaista on olla nuori hiukan sekopäisten tätien seurassa. Ja toisaalta.... tädit saavat elämäniloa nuorilta ja lapsilta. Toisiltaan voi oppia.

No  niin...  loppu hyvin, kaikki hyvin. Mutta miten siihen päästiin,  se on teidän tultava katsomaan. Sitä en kerro.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Pienet tähdet

Perjantai 20.6.2014 klo 0:02 - Merja

Ensi-ilta lähestyy... enää kenraali on ennen sitä. Tänä iltana meillä oli läpimeno. Tulimme paikalle enemmän ja vähemmän väsyneinä ja kaipasimme pientä breikkiä tähän tiukkaan treeniin, joka on hallinnut viime viikkoina elämäämme.

Tietoisina siitä, että tämän treenin jälkeen saamme viettää kolme päivää juhannuslomaa, tsemppasimme itsemme läpimenoa varten. ja se sujuikin todella hyvin.. jollain vanhalla meinasi vähän pätkiä...pätkiä...pätkiä. Mutta kokonaisuus oli aivan upea!

Meillä on tosiaan tänä kesänä pieniä, mutta kirkkaasti loistavia tähtiä mukana näytelmässä. Inarilla on jo kokemusta viime kesältä, ja kaikki sujuukin hienosti. Johannes ja Tobias ovat ensikertalaisia näyttämöllä, ja ei voi kuin ihailla heidän rohkeuttaan ja intoaan. Miten ihmeessä lapset hallitsevat noin hyvin vuorosanansa ja lavaesiintymisensä? Tulee niin hyvä mieli, kun pikku-Tobiaskin sanoo juuri oikeat sanat oikeaan aikaan. Ja hänen roolinsa kun on näytelmän lopussa aivan ratkaiseva. Tobias ei siitä hätkähdä vaan hoitaa homman kotiin. Johannes lausuu näytelmän loppusanat - ja tekee sen todella upeasti. Ja Inari.... ihanan laulunäänen lisäksi hallitset vuorosanat todella hienosti.

Miten todella hienoa on, että nuoria teatterin harrastajia on kasvamassa! Suvi ja Riikka ovat jo vanhoja tekijöitä, ja nyt heidän rinnalleen astuvat Jenna, Janne, Henna ja Axeline. Ja heidän vanavedessään seuraavat Inari, Johannes ja Tobias - näissä kaikissa nuorissa on Miinan montun tulevaisuus.

Me vanhat emme jaksa loputtomiin - olkaa sen tähden valmiina jatkamaan te nuoret. Teidän ansiostanne Miinan monttu tuottaa tulevinakin vuosina laadukasta kesäteatteria. Menneisyys on ehkä meidän, mutta tulevaisuus on teidän. Ja hetken saamme kulkea vielä yhdessä tätä tietä.<3

Kommentoi kirjoitusta.

Räntää ja rakeita...

Tiistai 17.6.2014 klo 23:13 - Merja

...satoi tänä aamuna. Meillä on viikko ensi-iltaan ja vielä paljon tehtävää ennenkuin kaikki on täydellisesti hallussa. Räntäsade onneksi hellitti päivän mittaan, mutta sää pysyi yhtä hyytävän kylmänä edelleen. Me sonnustauduimme toppatakkeihin ja pipoihin, kun saavuimme Monttuun lopppusuoran treeneihin. Tunnelma ei ollut kesäinen, mutta tähän on vuosien saatossa totuttu - ilmojen haltijaa emme voi  määräillä. Meidän pitää pystyä harjoittelemaan ja esiintymään, oli sää mikä hyvänsä.

Tämän kesän  näytelmä--- mitä siitä sanoisin? Sanat eivät riitä kertomaan. Tiedossa on huumoria, vauhtia ja vallattomia tilanteita. Pöksyläisen suku on värikäs ja täynnä odottamattomia tunteita ja tilanteita... eikä suvun matriarkka pysty pitämään kaikkia ohjaksia käsissään.

En taida kirjoittaa enempää, etten paljastaisi liikaa näytelmän kulusta ja henkilöistä. Tulkaa katsomaan! Takaan että jos haluatte kesäteatterin tuottavan teille irtiottoa arjesta ja hulvatonta kokemusta näytelmän hengessä - olette oikeassa paikassa, jos istutte Miinan montun katetussa katsomossa kesäkuun lopussa tai elokuun kuulaassa loppukesän illassa.

Me olemme tehneet todellista työtä viikkoja... ja vain sen tähden, että te voisitte saada vastinetta rahoillenne. Me olemme suoraan sanottuna raataneet sen eteen. Monta kertaa on väsymys meinannut saada vallan, mutta mielikuva täydestä katsomosta ja yleisön myötäelämisestä on kannustanut taas jatkamaan.

Nyt kaikki alkaa olla valmista. Me olemme valmiit - tulkaa siis Miinan monttuun!! Kesäkuun lopussa - tai elokuun samettisessa hämärässä. Tädit ovat ehkä vääriä, mutta he odottavat teitä!

 

Kommentoi kirjoitusta.

Huh hellettä!

Lauantai 24.5.2014 klo 20:19 - Merja

Lämpömittari kipusi lähemmäs 30 astetta, kun ajelimme Riikan kyydissä kohti Monttua tänä toukokuun lauantaina. Porukkamme oli kutistunut aika paljon, kun niin moni oli estynyt saapumasta.

Päivän sana oli lauluharjoitukset. Näytelmä tulee sisältämään aika monta laulua, ja ainakin minä olen siitä ihan innoissani. Meillä on nuoria taitajia, vähän vanhempia myötäilijöitä ja  -- Mami. Hienoa saada ammattilaisen opastusta laulusuorituksiin - henkilöltä joka todella hallitsee alan.

Kertomatta sen enempää lauluista tai laulajista, on kuitenkin pakko mainita yksi laululintu joka varmaan sulattaa kaikki sydämet - Inari. Pieni tyttö - upea ääni, täysin valmis esiintyjä.

Lauluissa on vielä paljon harjoittelemista, taustanauhoja odotamme. Vuorosanatkin ovat vielä hakusessa (ainakin minulla) joten raakaa työtä on tehtävä seuraavan kuukauden aikana.

Mutta kuulkaapa, Miinan montun vannoutuneet ystävät, sekä aivan uudet tuttavuudet, jotka mietitte, mitä tehdä kesäisinä iltoina; TULKAA MONTTUUN!! Tänä kesänä tarjoamme teille komediaa, laulua, suuria tunteita, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tätä näytelmää ei kannata jättää väliin! Katsottuanne Väärät tädit -näytelmän, hyräilette kotimatkalla sen biisejä - ihan varmasti.

Rikkautemme tänä kesänä ovat lapset ja nuoret. Taitavia, rohkeita, innostuneita näyttelijöitä. Juuri se seikka tekee tästä kesästä poikkeavan edellisiin kesiin verrattuna. Näin paljon teinivoimaa ei ole lavalla koskaan nähty.

Ensi-iltaan on kuukausi. Eiköhän lähdetä heti enskarista lähtien täydellä tohinalla maailman valloitukseen. Mitä täydempi on katsomo, sitä paremmalla fiiliksellä me vedämme!

Tulkaa siis hyvät ihmiset kesäillan kruunaavaan kokemukseen - joko kesäkuun lopussa tai elokuun tummassa tunnelmassa!

Kommentoi kirjoitusta.

Montussa vihdoinkin!

Lauantai 10.5.2014 klo 22:25 - Merja

Tämä lauantaipäivä valkeni poutaisena ja lämpimänä, vaikka eilisen sadepäivän jälkeen pelkäsimmekin jotain muuta. Alkuiltapäivästä Jussi haki Rosan ja minut Riihimäeltä, ja kun saavuimme Monttuun, oli siellä täysi tohina päällä. Haravoitiin lehtiä, raivattiin näyttämöä tyhjäksi talven aikana sinne säilötyistä tavaroista, sekä keräiltiin lasinsiruja lavalta... (kuka lie suuressa viisaudessaan rikkonut peilin sinne???)

Pienten alkulämmittelyjen jälkeen (joko lähdetään pistämään lottovoitto risaiseksi Pauliina?) alettiin ihan oikeisiin töihin. Eli näytelmää mentiin alusta alkaen läpi koko ensimmäisen puoliajan. Mielenkiintoista oli se, miten näytelmä pyrki vielä muuttamaan muotoaan joiltain osin, kun se tuotiin todelliseen esitysympäristöön. Rosa teki paljon havaintoja ja esitti näkemyksensä siitä, miten esitystä vielä voitaisiin muuttaa (Riston lupa kuulemma on). Ja niin joidenkin roolihenkilöiden repliikit tuntuivat ihan oikeasti sopivankin jonkun toisen suuhun. Ja niinpä tehtiin jotain muutoksia, jotka hyväksi havaittiin.

No niin, ensi viikolla on lavastustalkoot, jolloin vastuu annetaan asiansa osaaville miehille. Me jatkamme treenejä taas ensi viikon lauantaina. Taidanpa kiertää vähän kirppiksiä minäkin; jospa löytyisi jotain rekvisiittaa Lianallekin. Mekko on hyvä - kiitos Leena - mutta jotain muuta se vielä kaipaa. Lianakin tahtoo olla viimeisen päälle pyntätty, kun koko suku tulee kylään.

Te kaikki ystävät, jotka olette rooleissa: yrittäkää päästä paikalle silloin kun harjoitellaan!! Kohtausharjoittelu ei ole sama jos oikea vastanäyttelijä ei ole paikalla. Tämä harrastus todella sitoo, mutta palkintona on se hetki kun kumarramme yleisölle ja kuuntelemme aplodeja, Silloin työmme on saanut parhaimman palkinnoon mitä kuvitella saattaa. Sitä kohden, ystävät!

Kommentoi kirjoitusta.

Taas minä katsoin sinua...

Tiistai 29.4.2014 klo 23:01 - Merja

Tänä iltana olimme toivottavasti viimeistä kertaa treenaamassa Karan koululla. Jatkamme 10.5. ja silloin pääsemme Monttuun!! Ja kaikki tulee enemmän todeksi!

Tänään jatkoimme "minä katson sinua" -harjoituksia. Etenimme näytelmän toisen puoliajan hengessä, mutta lisäsimme repliikkeihin aina oman havaintomme siitä, mitä näimme tai koimme vastanäyttelijässämme. Tämä harjoitus toi uudenlaista syvyyttä kohtaamisiin näyttämöllä. Toisen ihmisen olemus ja käyttäytyminen tuli eri tavalla todeksi - ja kun puimme sanoiksi omat havaintomme, löytyi jotain syvempää - jotain, mitä pelkät vuorosanat eivät kertoneet.

Tämä tuleva kesä on poikkeuksellinen koko Miinan Montun historiassa.Koskaan ennen ei porukassamme ole ollut tällaista nuorten taitajien joukkoa. Haluan sanoa teille kaikille nuorille ja lapsille: teissä on tulevaisuus, sitten kun me vanhat emme enää jaksa. Toivottavasti teihin juurtuu samanlainen kipinä kesäteatterin tekoon, kuin meillä vanhemmilla on ollut. Tänä tulevana kesänä katsomme teihin: Riikka, Suvi, Janne, Henna, Jenna, Axeline, Inari, Topias ja Johannes- Olette aivan ihania! Käsittämätöntä on se into, millä pienimmätkin teistä jaksavat paneutua näytelmään!, 

Nyt on lukutauko. 10.5. pitää osata ensimmäisen puoliajan vuorosanat ulkoa, sanoi Rosa. Siis ei kun lukemaan! Mennään monttuun toukokuussa - ja täysi rähinä päällä! Ensi-ilta lähestyy ja kaikki ovat valmiita näyttämölle, kun kellon kolmas soitto kuuluu. Työtä se teettää... koko toukokuun ja kesäkuun - mutta me jaksamme. Kaikki palkitaan kun ensi-ilta koittaa. Kokemuksesta tiedän, että fiilis on mahtava, kun palataan kotiin onnistuneen enskarin jälkeen.  

Ei se helppoa ole... tuo vuorosanojen opetteleminen. Mutta kun repliikit alkavat tuntua tutuilta ja omaan suuhun sopivilta, silloin loppu sujuu kuin itsestään. Tsemppiä kaikille - yhdessä me teemme tästä upean kesän!

Kommentoi kirjoitusta.

Hengitystä, äänen avausta ja lukuharjoitus

Maanantai 28.4.2014 klo 22:52 - Merja

Tänään Rosa opetti meille, miten hengitetään oikeaoppisesti ja miten saadaan ääni avattua kunnolla. Esityksessä nämä ovat todella tärkeitä asioita. Harjoituksia tehtiin pareittain ja myös yksin - saimme tuntumaa siihen, missä mikäkin äänne tuntui, ja miten se helpottui sen jälkeen, kun olimme parin kanssa tehneet rentoutus- ja hengitysharjoituksen. Äänteet tulivat kropasta paljon vapautuneemmin, kun harjoitusta edelsi parin antama rentoutushoito. 

Tänään saimme myös lopullisen version näytelmän käsikirjoituksesta. Luimme sen läpi, ja meillä oli tosi hauskaa. Näytelmään oli lisätty hulvattoman hauskoja kohtia, jotka kyseiset roolihenkilöt esittivät ihan mielettömän hyvin ja eläytyen. Varmasti kesän yleisö ulvoo naurusta - ja sehän on meidän tarkoituksemme... komediaa kun tehdään.

Lukuharjoituksen jälkeen meillä oli vielä aikaa roolihenkilöiden analyysiin. Jokainen sai omana roolihenkilönään kertoa faktoja omasta itsestään, ja toiset saivat esittää kysymyksiä, jos niitä tuli mieleen. Viimeistään nyt opimme tuntemaan toisemme roolihenkilöinä ja löysimme yhteyden, joka meitä sitoo näytelmässä. Kaikki kun olemme jollain lailla sidoksissa toisiimme - sukulaisuuden verisitein.

Nyt kun käsikirjoitus on ihan valmis, mennään täyttä höyryä eteenpäin. Vuorosanojen opettelua.....kokopäiväisesti. Siinä on työtä kerrakseen. Aikaa tuntuu olevan vähän, mutta ehkä kuitenkin riittävästi. Kesäkuun lopussa ovat väärät tädit valmiina näyttämölle - tavataan silloin!

Kommentoi kirjoitusta.

Silmiin katsomista....

Torstai 3.4.2014 klo 0:01 - Merja

Tänä iltana Rosa laittoi meidät aika vaikean tehtävän eteen. Alkulämmittelyjen jälkeen teimme pareittain "silmäharjoituksia". Piti vain ja ainoastaan silmillä välittää parille, halusimmeko hänet lähellemme vai mahdollisimman kauas itsestämme. Se oli vaikeaa - kun ei saanut käyttää mitään muita eleitä tai ilmeitä. Toisen silmistä oli aika vaikea lukea hänen tunteitaan ja toiveitaan. Janne; olit loistava pari, ja ehkä pystyimme jollain lailla jopa tulkitsemaan toistemme silmien ilmeitä - ikäerostamme huolimatta.

Treeni-illan viimeisenä (upeana, ihanana) harjoituksena kurkistimme taas hiukan Väärien Tätien maailmaan. Vaikka emme näytelmää tänään harjoitelleetkaan, niin roolihenkilömme pääsivät silti hetkeksi näyttämölle. Rosa määräsi estradille aina kaksi näytelmän henkilöä kerrallaan - toinen aloitti ylästatus-henkilönä ja toinen alastatus-henkilönä. (Statuksista olemme saaneet oppia talven aikana.) Kohtauksen edetessä statukset vaihtuivat; lopuksi ollen aivan päinvastaiset kuin alussa.

Tänään jouduin ensi kertaa toteamaan, miten upea voimavara meillä on lapsissa! Nuorison kanssa on tehty teatteria ennenkin ja aina hämmästelty heidän osaamistaan ja heittäytymistään roolihenkilönsä "nahkoihin." Näistä ihanista ja osaavista nuorista ovat tänä vuonna mukana Riikka ja Suvi - muiden nuorten kanssa en ole työskennellyt ennen tätä - mutta ihan varmasti Jenna, Henna, Janne ja Axeline lunastavat paikkansa Miinan Montun tähtinäyttelijöiden joukossa.

Mutta niin.... lapsista piti puhumani. Heitä on mukana kolme: Inari, Topias ja Johannes. Inari on jo konkari, ollen mukana viime kesän Matkalaukkukostajassa. Topias ja Johannes ovat mukana nyt ensi kertaa, ja en voi olla ihmettelemättä, miten loistavasti nuo pienet pojat heittäytyvät kaikkeen - niin improihin kuin omiin rooleihinsa näytelmässä.  Tällaisissa lapsissa on harrastajateatterin tulevaisuus!

Askel askeleelta menemme kohti näytelmää..... Kunhan Miinan Monttu on valmis tulevaan kesään, niin olemme mekin, ja silloin alkaa tapahtua!!! 

Kommentoi kirjoitusta.

Minä katson sinua...

Lauantai 29.3.2014 klo 20:43 - Merja

Olimme Rosan kanssa samaa mieltä siitä, että "tuntui ihan pääsiäiseltä" , kun puolilta päivin odottelimme asemalla kyytiä treeneihin. Mami, Petteri ja Inari sitten poimivat meidät kyytiin ja niin saavuimme Karan koululle ehkä HIUKKASEN myöhässä... (no se ei haitannut).

Tämän lauantaipäivän tarkoitus oli tutustua näytelmään. Vaikka yksi lukuharjoitus on takana, niin emme vielä tähän mennessä olleet yhtään ehtineet tutustua näytelmään, roolihenkilöihin tai omaan hahmoomme. Tänään oli tarkoitus aloittaa tutustuminen.

Alkulämmittelyjen jälkeen teimme pariharjoituksia. Paria piti katsoa silmiin ja sanoa: "minä katson sinua", johon toinen vastasi "sinä katsot minua." Seuraavassa vaiheessa repliikkiä jatkettiin: "minä katson sinua ja huomaan....". Jatkettiin sillä, mitä huomattiin toisesta, kun häntä katsottiin - ja seuraavassa vaiheessa lausetta jatketttiin niillä huomioilla, mitä luulimme tietävämme toisen ajatuksista tai mielialasta juuri sillä hetkellä. Aikalailla mielenkiintoinen harjoitus!

Seuraava tehtävä oli aloittaa näytelmän kohtausharjoittelu, alkaen ensimmäisestä kohtauksesta. Paitsi että eläydyimme rooleihimme, piti meidän myös kohtauksissamme käyttää opittua "minä katson sinua" - tekniikkaa, jonka tehtävä oli opettaa meitä kuuntelemaan toisiamme myös näyttämöllä .Kuunteleminen ja vastaaminen kun ovat näyttelijälle ensiarvoisen tärkeitä taitoja.Tästä kaikesta rakentuikin aivan uusi tunnemaailma. Huomasimme, että käsikirjoitukseen luotu rooliminä oli vain perustyyppi, ja me saamme muokata hänestä melkein mitä vain. Jännää - mielenkiintoista! 

Neljä tuntia on

oikeastaan aika pitkä aika - mutta kun pääsimme tekemään harjoituksia ihan oikeasti, aika kului kuin siivillä. Itse en niinkään riemuitse lämmittelyharjoituksista, koska olen "vanha, ylipainoinen ja selkävikainen." Tänäänkin odotin vain kohtausharjoitusten alkua.

No niin... keskiviikkona jatketaan. On tämä niin mun juttu!!! Kaikki ihanat ihmiset, jotka lähdette tutustumaan Vääriin Täteihin tulevana kesänä - teidän kanssanne on ihana tehdä työtä!

Kyllä tästä hyvä tulee... suorastaan loistava! Toivottavasti rakas yleisö on samaa mieltä.

Kommentoi kirjoitusta.

Tutustuimme Täteihin...

Torstai 27.3.2014 - Merja

....ja muihinkin tulevan kesän tuttavuuksiin.... 

Riston kanssa odotimme Rosaa junalta, ja sitten nappasimme vielä Mamin kyytiin - ja sitten kiireesti Karan koululle, jonka pihamaalla toiset jo odottelivat.

Jussi oli monistanut meille paperiniput, joita olimme jo malttamattomina odottaneet - näytelmän käsikirjoituksen. Ensi kertaa saimme vilkaista siihen Väärien Tätien maailmaan, jonka tulisimme kesällä tuomaan näyttämölle - teidän kaikkien katsottavaksi.

Risto oli jakanut roolit valmiiksi - ja meidän tehtävämme oli omaksua oma roolimme, ja lähteä työstämään sitä näyttämölle sopivaksi. Teksti on vain teksti (kuten Risto sanoi), ja meidän tehtävämme on Rosan ohjauksessa tehdä siitä näytelmä. Sellainen näytelmä, joka herää elämään Miinan Montun näyttämöllä... sellainen, joka antaa yleisölle sitä, mitä he ovat tulleet hakemaan; iloa, rentoutumista ja kesäillan tunnelmaa. 

Kaikki eivät olleet paikalla- sairaus esti- mutta kun he tervehtyvät ja ottavat omat roolinsa, niin näytelmä alkaa elää ja kokonaisuus hahmottuu vähitellen käsikirjoituksen suunnittelemalla tavalla. Ja kun vielä roolihenkilöihin lisätään ylimääräisiä "juttuja" (eleitä, ilmeitä yms.) niin tulossa on ihan varmasti jotain huikean hauskaa.

Lauantaina jatkamme, ja siitä se sitten lähtee. Kohta Monttu on vapautunut lumesta ja lumisohjosta... ja silloin me hyökkäämme! Emme anna periksi enää takatalvelle, vaan yhdessä kevään lämmön ja auringon kanssa käymme taisteluun kylmyyttä vastaan

On se vaan niin kivaa... Kylmyys häviää, kevät tulee, kesä ilmoittaa jo tulostaan... Miinan Montun näyttämö siivotaan ja harjoitukset voivat alkaa todellisella näyttämöllä. Tulkaa hyvät ihmiset katsomaan, mitä Väärät Tädit touhuavat!

 

Kommentoi kirjoitusta.

Meil on oikeus meiän omiin tunteisiin....

Keskiviikko 12.3.2014 klo 23:32 - Merja

harkat_03_12.jpg
Myö romahamme

Tämä päivä oli jo todella keväinen (takatalvi huohottaa niskan takana.) Teatteritreeneissä paneuduimme eri tavoin tunteisiin ja opimme myös ilmaisemaan niitä. Meidän piti pystyä selviytymään inhottavassa savessa, joka vaikeutti jokaista liikettämme - niin myös tulessa, joka hetki hetkeltä tuli polttavammaksi, tuulessa, joka lennätti puun lehteä oman tahtonsa mukaan,  ja lopuksi olimme vedellä täytettyjä kehoja, jotka yrittivät liikkua, vaikka kaikki nivelet olivat pelkkää vettä.

Sen jälkeen meille annettiin neljä tunnenurkkaa; ILO, SURU, VIHA ja RAKKAUS. Ensin me kaikki yksin kuljimme läpi jokaisen tunnenurkan, ilmaisten aina kyseistä tunnetta liikkein, ilmein ja tuntein. Sen jälkeen teimme improkohtauksia, joissa käytimme kaikkia ko. tunnealueita yhdessä parin kanssa. Muut ryhmän jäsenet kertoivat, keitä olimme, missä olimme ja mitä olimme toisillemme. Esittävän parin tehtävä oli eläytyä annettuun tilanteeseen ja tunteeseen annettujen ohjeiden mukaan, ja käyttäen jokaista tunnenurkkaa. Näimme todella upeita kohtauksia niin torilla, koulussa, raveissa ja muuallakin.

Seinän takana oli samaan aikaan ollut kyläkokous ja niinpä saimme seuraavalla juomatauolla nauttia myös heiltä jäänyttä kakkua - namiyllätys. Tauon jälkeen jatkoimme. Keskelle salia toi Rosa yhden tuolin. Yhden....? Mitä teemme yhdellä tuolilla? No, sehän selvisi. Jokainen vuorollamme kävelimme tuolin luo, ollen mahdollisimman luonnollisia ja neutraaleja, istuimme tuoliin sanomatta sanaakaan. Hetken päästä nousimme ja kävelimme pois. Muiden tehtävä oli analysoida olemustamme ja ilmeitämme tehtävän aikana. Se oli jotenkin outoa - kaikkien katseet ja huomiot olivat suunnattuina vain ja ainoastaan minuun - hui!!! Kuitenkin myös tämä harjoitus kuvasti sitä, miten vahvasti tunnen, kun olen huomion keskipisteenä - ja esityksissähän se on täyttä totta; kaikki katsovat minua aina hetken verran, kun oma kohtaukseni on menossa näyttämöllä. Oli tosi hyvä saada tietoa toisilta siitä, miten käyttäydyin, miten ilmehdin, miten elehdin.

Niin taas kotiuduimme treeneistä - hyvin ja innostunein fiiliksin. This is my life!

Kommentoi kirjoitusta.

Joo, mutta.... onko ylä- vai alastatus?

Keskiviikko 5.3.2014 klo 23:26 - Merja

harkat_vk6_2.jpg
 

Totesimme valoisuuden lisääntyneen tosi paljon, kun ajelimme maaliskuun ensimmäisiin treeneihin. Ja valon lisääntyminenhän enteilee uutta kesää - jes!!

Risto oli mukana treenien alussa, kertoen tuoreimmat uutiset ensi kesän näytelmän kuvioista. Tuntui että tulossa on haastava, hauska ja vaativakin kesä - mutta sehän meille sopii!

Kun Risto lähti, jatkoimme treenejä teemalla "improvisaatio ja replikointi". Rosa opetti meitä kuuntelemaan vastanäyttelijää ja jakoi meidät pareihin. Toinen pareista ehdotti jotain, ja toinen vastasi joko "ei", "joo" tai joo mutta". Itse huomasin olevani "joo mutta" - persoona eli innostuin ehdotuksesta, MUTTA ....... Aina löytyi jota in, joka laittoi kuitenkin epäilemään. Parinani oli Leena S, ja epäilin muun muassa Nissan Micran ajokuntoa..... joo-o.... mutta meneekö ovi pakkasella kiinni?

Seuraavaksi kerroimme tarinaa. Joku aloitti, seuraava jatkoi, aloittaen puheenvuoronsa aina "joo."  Hauskaa. Ihmeellistä miten tarina elää, kun jokainen vuorollaan tuo siihen mielikuvituksensa ja persoonansa. Rikkaus on myös se. että meidän vanhojen lisäksi olemme saaneet paljon nuorta voimaa ja osaamista, joka varmasti tulee olemaaan piristysruiske tulevana kesänä.

Opimme myös ylä- ja alastatuksesta. Ylästatuksen ihmisinä  näyttelimme itsevarmoja, ylpeitä ja johtavassa asemassa olevia, kun taas alastatuksen ihmiset olivat arkoja, pelokkaita ja huono itsetunnon omaavia. Kuka mistäkin löysi itsensä....? Tai jos ei löytänyt, niin ehkä kannattaa miettiä asiaa.

Rosan kurssi on tosi hieno - täynnä nuorta energiaa ja uusia, erilaisia ideoita. Lämmöllä ajattelen myös Markun kursseja ja niitä neljää kesää, jolloin hän meitä kurssitti ja ohjasi. Noista kesistä on pelkkää hyvää sanottavaa ja muisteltavaa - meillä oli NIIN hauskaa Markun kanssa, ja opimme tosi paljon. Markku, jos luet tämän, niin tiedä, että kaipaamme sinua! Ja Rosa; olet ihana ja tarjoat uuden, raikkaan näkökulman näyttämötyöskentelyn kurssiin. Erilaisuus on kuin onkin rikkaus. Odotan kesää ja Miinan montun hyttyspainotteista harjoituskautta. Väärät tädit valtaavat Montun vuonna 2014.

Kommentoi kirjoitusta.

Arriva! Caramba!

Keskiviikko 12.2.2014 klo 22:39 - Merja

harkat_vk_7.jpg
Äitipuro ja pikkupurot

 

Tequila! Banana! Siinä aloitussanat tämän illan treeneihin. Olipas hauskaa......!

Tämän kielikoulun jälkeen opettelimme sekä kropan että mielen hallintaa. Teimme mielikuvaharjoituksia; makasimme mahallamme kuvitellussa lätäkössä, josta vähitellen alkoi solista pieni puro... muuttuen isommaksi joeksi, kohisevaksi koskeksi, pelottavan suureksi putoukseksi, ja lopulta tyyntyen osaksi suurta merta. Oli koskettavaa huomata miten monet tunnetilat välittyivät tämän harjoituksen kautta.

Sen jälkeen meille asetettiin kolme pistettä, joissa tapahtui jotain. Ensimmäinen oli odotuspenkki, toinen tapaamispenkki  ja kolmas toimintapenkki. Odotuspenkillä odotimme jotain? kuka mitäkin.

Tapaamispenkillä tapasimme toisen ihmisen - hän saattoi olla kuka vaan, joka viereemme sattui istahtamaan. Ja toimintapenkillä istuimme puuhaillen koko ajan jotakin. Oli tosi mielenkiintoista nähdä miten penkillä istujan olemus ja käyttäytyminen muuttui sen mukaan, millainen hahmo viereen istahti.

Rosa, olet pannut ihan uusiksi nämä treenit- ainakin sen jälkeen, kun minä olen ollut mukana markkuvuonna 2012. Olet kuin raikas tuuli joka herättää eloon myös vanhan, pölyttyneen tavan treenata! Uusi sukupolvi on selvästi astunut puikkoihin!

Loskainen lumisohjo valtaa Montun - kauankin vielä...  Mutta jossakin tulevaisuudessa odottaa kevät!  Ja pian sen jälkeen Monttu herää taas talviunestaan - ja vähitellen alkaa valmistua uusi kesä!!!

Kommentoi kirjoitusta.

Kohti uutta kesää

Keskiviikko 5.2.2014 klo 22:53 - Merja

harkat_vk_6.jpg

Helmikuu on hyvällä alulla, ja päivät ovat jo selvästi pidentyneet, antaen toivoa uudesta kesästä. Tänä iltana, Runebergin päivänä, kokoonnuimme Karan koululle treeneihin; toiset jo kolmatta kertaa, minä vasta ensimmäistä. Ohjaajamme Rosan juna jämähti Jokelaan ja seisoi siellä pimeänä hyvän tovin, jonka aikana Reiska, Eeva ja minä suoritimme "alkulämmittelyjä" rautatieasemalla, Rosaa odotellen.

Pääsimme lopulta kuitenkin perille ja illan teemana oli Ääni. Eli saimme Rosalta oppia siihen, miten ääntä tuotetaan ja miten hengitetään oikein. Huomasimme että yleensä hengitämme vain pinnallisesti - tänään opettelimme uuden tavan. Harjoittelimme myös artikulaatiota - tämä kaikki on varmasti ehdottoman tärkeää opetella ennen kuin astumme yleisön eteen.

Teimme myös harjoituksen, jossa kuusi ihmistä kerrallaan istui piirin keskellä, ja loput lauloivat heille laulua, jonka sanat koostuivat ainoastaan näiden henkilöiden nimistä. Jotkut kokivat sen pelottavana, jopa ahdistavana - itse koin sen kovin rentouttavana... minun tarvitsi vain istua ja kuunnella...

Jos kerron vähän omista tunnoistani.... Olen ollut vuoden poissa näistä kuvioista, ja on tuntunut, että osa minusta on ollut jotenkin hukassa. Sen hukassa olleen osan löysin tänään, kun tulin osittain tuttuun, osittain uuteen porukkaan - mutta anyway... sellaisten ihmisten pariin, jotka jakavat rakkauteni teatteriin. Voin vain kiittää niitä ystäviä, jotka rohkaisivat tulemaan taas mukaan. Erityiskiitos sinulle Leena!

Viikon päästä jatketaan - ei epäilystäkään siitä, ettenkö olisi mukana, jos vain terveys antaa myöten. Ja parantumista ja tervehtymistä voi aina pyytää Taivaan Isältä. Tahdon olla näyttämöllä tulevana kesänä - se on elämäni ja intohimoni.

I´m back! Ja odotan innolla tulevaa kesää!

Kommentoi kirjoitusta.

Lavastustalkoot alkoivat lavan purkamisella

Lauantai 25.5.2013 klo 14:45 - Jussi

miinan_montun_lavastus_2013_l700.jpg

Korotettu esiintymislava on purettu

Perjantaina 24.5.2013 oli kauden ensimmäiset lavastustalkoot. Paikalla oli 6 miestä, joten ensimmäinen vaihe saatiin tehtyä; korotettu lava on nyt purettu, kuormalavoista on tehty kaksi näkösuojatornia molemmin puolin lavaa sovittuihin kohtiin. Ensi kesänä lavalla liikutaan pyörillä ja mopolla, joten koroke olisi ollut tiellä. 
Isolan tilan komean kaksikerroksisen pytingin rakentaminen alkaa reilun viikon päästä. Sitä ennen on Ryttylän koulun kevätjuhla montussa. 

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »