Meil on oikeus meiän omiin tunteisiin....

Share |

Keskiviikko 12.3.2014 klo 23:32 - Merja


harkat_03_12.jpg
Myö romahamme

Tämä päivä oli jo todella keväinen (takatalvi huohottaa niskan takana.) Teatteritreeneissä paneuduimme eri tavoin tunteisiin ja opimme myös ilmaisemaan niitä. Meidän piti pystyä selviytymään inhottavassa savessa, joka vaikeutti jokaista liikettämme - niin myös tulessa, joka hetki hetkeltä tuli polttavammaksi, tuulessa, joka lennätti puun lehteä oman tahtonsa mukaan,  ja lopuksi olimme vedellä täytettyjä kehoja, jotka yrittivät liikkua, vaikka kaikki nivelet olivat pelkkää vettä.

Sen jälkeen meille annettiin neljä tunnenurkkaa; ILO, SURU, VIHA ja RAKKAUS. Ensin me kaikki yksin kuljimme läpi jokaisen tunnenurkan, ilmaisten aina kyseistä tunnetta liikkein, ilmein ja tuntein. Sen jälkeen teimme improkohtauksia, joissa käytimme kaikkia ko. tunnealueita yhdessä parin kanssa. Muut ryhmän jäsenet kertoivat, keitä olimme, missä olimme ja mitä olimme toisillemme. Esittävän parin tehtävä oli eläytyä annettuun tilanteeseen ja tunteeseen annettujen ohjeiden mukaan, ja käyttäen jokaista tunnenurkkaa. Näimme todella upeita kohtauksia niin torilla, koulussa, raveissa ja muuallakin.

Seinän takana oli samaan aikaan ollut kyläkokous ja niinpä saimme seuraavalla juomatauolla nauttia myös heiltä jäänyttä kakkua - namiyllätys. Tauon jälkeen jatkoimme. Keskelle salia toi Rosa yhden tuolin. Yhden....? Mitä teemme yhdellä tuolilla? No, sehän selvisi. Jokainen vuorollamme kävelimme tuolin luo, ollen mahdollisimman luonnollisia ja neutraaleja, istuimme tuoliin sanomatta sanaakaan. Hetken päästä nousimme ja kävelimme pois. Muiden tehtävä oli analysoida olemustamme ja ilmeitämme tehtävän aikana. Se oli jotenkin outoa - kaikkien katseet ja huomiot olivat suunnattuina vain ja ainoastaan minuun - hui!!! Kuitenkin myös tämä harjoitus kuvasti sitä, miten vahvasti tunnen, kun olen huomion keskipisteenä - ja esityksissähän se on täyttä totta; kaikki katsovat minua aina hetken verran, kun oma kohtaukseni on menossa näyttämöllä. Oli tosi hyvä saada tietoa toisilta siitä, miten käyttäydyin, miten ilmehdin, miten elehdin.

Niin taas kotiuduimme treeneistä - hyvin ja innostunein fiiliksin. This is my life!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini