Kausi haudattu hilpein juhlamenoin

Maanantai 10.9.2012 klo 9:45 - Jussi

karonkka_2012.jpg
Kuva-arvoitus: Mitä kuvassa tapahtuu? 

JO VAIN HERRA MINISTERI! ja Monttu Soikoon! 2012 "haudattiin" karonkassa hilpein juhlamenoin Ojajärvellä Kyöstilässä. Juhlapaikan päärakennus oli lämpimän kodikas ja saunat olivat iltapäivästä aamuun kuumina. Juhlijoita oli paikalla reilut 30 henkeä. Saunomisen ja syömisen ohella saimme kuulla loistavia karaoketulkintoja. Olihan tänä kesänä näytelmässä mukana ainakin kolme osa-aikaista keikkamuusikkoa ja äänimiehemme Janne on karaoketilaisuuksien ammattilainen.

Karonkassa myös kilpailtiin eri lajeissa kuten Aliaksessa, NS Silmu aiheisessa tietokilpailussa, laulujen tunnistuskilpailussa sekä ”kolme kättä, kaksi jalkaa ja peppu” leikissä. Nauru raikui ja protesteja tehtiin kuin Suomi – Ruotsi matsissa. Pääasia oli kuitenkin, että kaikilla oli hauskaa.

Karonkan jälkeen voi hetken rauhoittua. Viikon tai parin päästä otetaan vielä Miinan myssy alas ja kausi 2012 on paketissa. Yleisöä kävi katsomassa ministeri näytelmää sekä Monttu Soikoon! ja TALKOOPPERA  konserteissa yhteensä n.  4 600. Lisäksi Miinan markkinat keräsi runsaasti vierailijoita heinäkuun viimeisenä lauantaina, joten kokonaissaldo lienee n. 5 500 kävijää. Ei ihme, että Hausjärven kuntakin on toiminnastamme ylpeä.

Vuoden 2013 suunnittelu on menossa. Palaamme syksyn aikana asiaan. Hyvää syksyn jatkoa ja pysykää kanavalla!

- Jussi

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Karonkka 2012, Miinan monttu

Solmussa hassuttaa

Keskiviikko 23.2.2011 klo 11:29 - Eeva

eeva_solmussa.jpg

Eevan, Tuulan ja Penan solmu


Aloitimme sunnuntain harjoitukset Kaisan vetämällä tehokkaalla verryttelyllä. Toivottavasti ketään ei sattunut pahasti. Nivelten toivomme vain menneen paikoilleen. Olo oli kuin uudestisyntynyt kun oli juossut muutaman kierroksen hirviöhippaa. Kyllä siinä kotona odottava betonikaton hiominen unohtui, ja veretkin lähtivät liikkeelle. Muita ohjelmanumeroita olivat: ”läpsy ja nimen sanominen”, ”onks koira kotona”, ”ihmis-muistipeli”, ”oman aamuisen tunteen siirtäminen ryhmän esitettäväksi”, ja lopuksi olimme aivan ”solmussa” ja liikuimme kolmen ryhmissä ikään kuin yhtenä kappaleena.

Harjoitukset jatkuivat kahdessa ryhmässä valmistetuilla tanssiesityksillä. Ensimmäinen esitys oli rap-henkinen sanoin ”Ei elämä ole hullumpaa, kun Markun kanssa saa hassuttaa...” ja toinen oli kansantanssia (poika näki ruusun ojassa...tai jotain). Esitysten jälkeen annettiin palautetta. Idols henkisen raadin jälkeen kerrottiin, että ryhmien oli vaihdettava ohjelmia. Ja nyt pitikin tehdä parempi esitys kuin alkuperäinen, niin kuitenkin että samat ainekset löytyvät. Laulu tuli syvältä, ja askeleetkin taisivat mennä kohdilleen!

Tämän kerran improvisaatiot keskittyivät erilaisten perheryhmittymien sisäisiin tapahtumiin. Erilaisia ihmisluonteita ja heidän intressejään tuli hyvin esiin. ”Perheittäin” saunottiin, leivottiin ja asioitiin pankkiholvilla. Ohjaaja Markku määräsi hahmoille ärrävikaa, maneereita ja nopeutusta jne. näyttelemistä mutkistamaan. Näyttelemisen lomassa meille kerrottiin, että meistä kaikista näkyy näytellessäkin se jokin, minkälaisia tuotteita me olemme, aina ja kaikesta huolimatta – johtuen monesta asiasta. Tämä on hieno asia oivaltaa. Anteeksi, jos en muista aivan sanasta sanaan. Lisäksi hyvä näyttelijä miettii hetken ennen kuin sanoo repliikin. Ja päälle ei saa puhua, vaan on osattava kuunnella toisia. Ja repliikki ei saa vaimeta loppua kohti, jottei vaikuta epävarmalta. Ja kuinka tarinan merkityssisältö muuttuukaan vivahteikkaammaksi jos repliikit sanotaan yltiöpositiivisessa hengessä.

Aamupostin haastattelusta mieleeni jäi kommentti ”Näyttelijöiden on otettava itseään niskasta kiinni”. Jos harjoitukset jatkuvat kuten tähän asti tai vielä kiihtyvällä tahdilla, ryhmällä ei liene huolta. Itse olen tässä pihinä ja uutukaisena laskenut monetko teatteriliput olenkaan säästänyt seuratessani toisten ryhmien improvisaatio esityksiä, jotka itsessään ovat valmista teatteria. Vielä on aikaa uneksia kesäteatterista, koska kevät ja kesä ovat vasta nurkan takana. Mielenkiinnolla odotamme, minkälaista hauskaa ”Shakespearen” näppäimistöltä syntyy.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Miinan monttu, impro,

Alapään vai yläpään näyttö?

Keskiviikko 9.2.2011 klo 18:55 - Leena

ylapaan_naytto_l500.jpg

Veli ja Maija yläpään näytössä


Viime sunnuntaina saimme tutustua kansantanssin ihmeelliseen maailmaan. Pistimme jalalla koreasti ja opimme Huutokatrillin sekä Jenkan. Saimme myös hieman makua polkasta, masurkasta ja hambosta. Ja voi kuinka meillä taas oli niin mukavaa! Syke nousi ja hiki virtasi, kun ravasimme jumppasalia edes takaisin; yks, kaks, hyppy, yks, kaks hyppy, hyppy ja.... Siinä Eikan reinotkin sai kyytiä! Pelkäsin kyllä hieman Markun polven puolesta, mutta hyvin sujui "alapään näyttö!" Ja joku vielä kehtaa väittää, että kansantanssi on tylsää piirileikkiä!
Puhumattakaan niistä upeista tanssiesityksistä, jossa ryhmittäin tehtiin omat koreografiat. Annettiin vain musiikin viedä ja tulosta syntyi. Huomasimme myös, että Hauskojen (HausKaT = Hausjärven kansantassijat) tulevaisuus on taattu! Suunnittelimme jo esiintymismatkan varaamista, niin hienolta esitykset näyttivät!

Tanssisession jälkeen jatkoimme vielä improharjoituksilla. Pienissä ryhmissä teimme tarinoita,joissa tavoiteena oli, että yksi ryhmän jäsenistä tulisi tehtävän aikana sanomaan jonkin etukäteen sovitun lauseen. Ryhmän yksi jäsen poistui huoneesta ja sillä aikaa sovittiin muiden kesken missä tilassa ollaan ja mitä poissaolevan henkilön tulee jossakin tarinan vaiheessa sanoa. Muiden ryhmän jäsenten tuli ohjata tilannetta siihen suuntaan, että kyseinen, etukäteen sovittu lause tulisi sanottua. Välillä oltiin ihan pihalla, mutta kyllä se lause sieltä tuli, kun oikein kaivettiin! Lopuksi tulkkasimme vielä vierasta kieltä puhuvia kavereita. Ilmassa oli rakkautta ja romantiikkaa. 

Tulipahan taas kerran todistettua, että tällä porukalla yhteispeli sujuu ja meillä on hauskaa! Joku viisas on joskus sanonut, että 100 naurua (laskettuna sisäänhengitysten mukaan) vastaa puolen tunnin jumppaa. Naurakaamme siis, sillä on tervehdyttävä vaikutus. 

"Synnyit tähän maailmaan itkien ihmisten hymyillessä ympärilläsi. Elä elämäsi niin, että kuolet hymy huulillasi ihmisten itkiessä ympärilläsi."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Miinan monttu, improharkat

Painia ja improilua

Perjantai 28.1.2011 - Maija

harkat_2011_l500_6.jpg

Veljekset painimassa!


Painia pareittain

Ilmaisutaidon kursseilla oppii tänä talvena uusia asioita. Jokainen vuorollaan opettaa jotain omasta harrastuksestaan. Ensimmäisissä harkoissa oli Reiskan vuoro kertoa painista.

Vapaapainia ei juurikaan Suomessa harrasteta vaan on keskitytty kreikkalais-roomalaiseen painiin. Niin ja vapaapainijat ovat show porukkaa eli siis kärjistäen näyttelijöitä. Painijat ovat notkeita, voimakkaita ja viisaita.

Painiharkat aloitettiin polttopallolla ja kuperkeikoilla. Kuperkeikkoja etuperin ja takaperin. Sen jälkeen Reiska näytti erilaisia painiotteita. Onneksi Reiska ei meitä heitellyt vaan Veliä. Arvaahan sen, että Veli oli välittömästi matossa. Kaikki pääsivät tekemään nostoja. Markku oli Reiskalle helppo nakki. Lopussa oli itsepuolustusharjoituksia.

Improilua ja tarinaa ketjussa

Ensimmäinen improharkka oli eläytyä taustaääneen puheeseen. Edessä istui kaksi "uhria" vierekkäin ja heidän takanaan istui äänet. Edessä istuvat eläytyivät takana olevien repliikkeihin.

Harjoittelimme myös tarinan kerrontaa sovitusta aiheesta. Jokainen sanoi vuorollaan yhden sanan ja seuraava jatkoi. Sanoja pitää tulla solkenaan. Ei saanut käyttää EI -sanaa ja piti hyväksyä.

- Jussi

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: paini, miinan monttu, impro