Meissä jokaisessa asuu pieni eläin

Torstai 25.4.2013 klo 10:27 - Leena

Olipahan taas hauska ilta. Jokainen oli miettinyt omasta roolistaan faktoja, jotka löytyivät tekstistä. Aluksi meidän piti ottaa hahmoksi eläin, joka ensimmäiseksi tulee mieleen omasta roolistaan. Lattialla käyskenteli karhua, kettua, kissaa, undulaattia ja vaikka mitä otusta. Sen jälkeen jokainen tuli estradille omana eläimenään esittäen faktoja omasta roolistaan.

Aivan erinomaisia roolisuorituksia! Kaikesta tästä voi päätellä, että kesästä on tulossa mahtava! Harjoituksissa on aistittavissa mahtavaa yhdessä tekemisen meininkiä ilon kautta! 
  

keppila.jpg
Keppilän Masa pohtii syvintä olemustaan

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Matkalaukkukostaja

Kuokkavieras kirjoittaa

Torstai 25.4.2013 - eiMerja

Hei kaikki rakkaat ystävät!

Suokaa anteeksi, että kirjoitan blogiin, vaikka olenkin sivussa tulevana kesänä.  Kun eilen tapasin Jussin, niin tuli kova halu kirjoittaa teille jotain.

Tein talvella päätöksen, että en tänä kesänä tule Monttuun. Päätös syntyi omista ongelmista ja henkisestä väsymyksestä.Teillä kenelläkään ei ollut osuutta asiaan.

Nyt jo melkein kadun päätöstäni, kun lumet ovat sulaneet ja kevät on tullut. On ikävä monttuun - ikävä  kevään tunnelmaan siivouksineen ja hyttysineen. Ikävä ensi-illan huumaavaan tunnelmaan, ikävä elokuun yönäytösten samettiseen pimeään.

Tämä tuleva kesä nyt menee näin; istun katsomossa. Tiedän että tekee kipeää katsella teitä kaikkia lavalla kun itse en ole mukana.... mutta pianhan vuosi kuluu ja toivon, että voimaantuneena olen mukana taas vuonna 2014. 

Toivon onnea ja siunausta teille jokaiselle tulevaan esityskauteen. Nähdään montussa ja halataan! Olen ehdottomasti edelleen yksi teistä!

1 kommentti .

Aistikkaat improt

Maanantai 22.4.2013 klo 19:46 - Leena

pallo_reiskalla.jpg
Reiska paukuttaa vuorosanoja. Rosa tarkkailee taustalla.

Tällä kertaa tutustuimme aisteihin eri keinoin. Aistimme tilaa katsellen, kuunnellen, haistellen ja tunnustellen. Tunnusteleminen tapahtui siten, että toinen oli ”sokea” ja opas kuljetti häntä eripuolilla tilaa, antaen hänen välillä tunnustella erilaisia pintoja. Tehtävä vaati yhteistyötä ja toiseen luottamista.

Omat vuorosanatkin oli opeteltu ja niitä käytiin yhdessä läpi. Palloa apuna käyttäen höpötimme omat tekstit ja sitten pallon lennätys vastaparille, joka oli kanssasi seuraavana kohtauksessa. Tekstit oli jo melko hyvin hallussa, joten ei muuta kuin lisää opettelemaan. Risto oli ahkeroinut ensimmäiselle puoliajalle uutta tekstiä, joten nyt kaikki osalliset pääsevät hommaan mukaan.

Ilta päättyi tiukkaan ”tuijotuskisaan”. Homma meni pareittain vastakkain. Katseella ja ajatuksen voimalla piti saada toinen tulemaan luokseen tai menemään pois. Homma vaati täydellistä keskittymistä ja toisen silmiin katsomista. Allekirjoittaneen kohdalla täytyy sanoa, että homma toimi uskomattomasti. Pari kulki kuin kuminauhassa, eteen ja taaksepäin.

Ensi kerralla paneudumme roolien suhteisiin ja faktoihin, joita tekstistä löytyy. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Matkalaukkukostaja

Ylä- vai alastatuksessa?

Torstai 21.3.2013 - Leena

pauliina_ja_johanna_l500.jpg

Pauliina on vielä hetken Johannan alaisuudessa

 

Tänään elimme improharkoissa tunteikkaita hetkiä. Risto ja Rosa olivat miettineet meitä kaikkia niin kovin kiinnostavia roolituksia. Roolien jakotilaisuus on aina jännittävä ja mieltä kuohuttava tilaisuus. Se on kuin lapsena odottaisi Joulupukin tuloa ja että olenko ollut tarpeeksi ”kiltti”? Monella saattaa olla omia ajatuksia ja odotuksia tulevan roolin suhteen. Ohjaaja kuitenkin viime kädessä päättää ja osaa nähdä kokonaisuuden, kuka missäkin roolissa pääsisi parhaiten esille. Ohjaaja päättää, mutta näyttelijä tekee roolin omalla persoonallisella tavallaan.

Kun olimme alkujännityksestä ja hämmennyksestä selvinneet ja hieman aikaa asiaa sulatelleet, pääsimme jälleen hauskojen harjoitteiden pariin. Näyttelijän pitää uskaltaa laittaa itsensä peliin ja uskaltaa nauraa myös itselleen. Tekemämme harjoitus oli aivan loistava. Pareittain esitimme toisiamme. Omana itsenämme teimme, mitä Rosa pyysi ja toinen osapuoli tarkkaili silmä kovana jokaista liikettä ja ilmettä. Sitten osat vaihtuivat, ja huh, millaista toimintaa! Aivan loistavia suorituksia ja kuinka hauskaa on nauraa itselleen ja ehkä vähän toisellekin, hyväntahtoisesti tietenkin! Nauraminen on erinomaista terapiaa! Niin ja roolituksesta vielä, ensi kesästä tulee aivan mahtava!

Kommentoi kirjoitusta.

Pää tyhjänä hyvä tulee

Sunnuntai 10.3.2013 klo 19:49 - Leena

kani_kani.jpg
kani - kani (Inari ja Juulia)

"Paras tilanne improissa on silloin, kun pääsi on aivan tyhjä, etkä tiedä mitä tekisit. Anna itsellesi aikaa, katsoja jaksaa kyllä katsoa, mitä on tulossa.” Näillä ohjeilla mentiin torstaina Montun harkoissa. Kaikilla tuntui olevan hauskaa. Risto oli myös paikalla seuraamassa meidän edesottamuksia ja meinasi välillä pudota penkiltä nauraessaan.

Olimme edellisellä kerralla lukeneet tekstin ja sen pohjalta saimme kotitehtävän. Jokainen toi tullessaan jonkin musiikkikappaleen sekä tavaran, joka tuli tekstistä mieleen. Tavarat laitettiin lattialle ja aina yksi kappale kerrallaan soimaan. Ja siitä sitten vaan improilemaan, mitä mieleen tuli. Esineitä tuli käyttää esityksissä tukena. Saimme nähdä aivan hulvattomia, mutta myös koskettavia esityksiä. Porukka on todella taitavaa ja uskaltautuu heittäytymään tilanteeseen kuin tilanteeseen. Nähtyjen esitysten perusteella ensi kesänä Miinan Montussa tulee olemaan taas kerran aivan hulvaton meininki. 

Kommentoi kirjoitusta.

Äänitreeni - treeniääni

Torstai 17.1.2013 klo 21:29 - Merja

tarkastaja.jpg
Kalastuslupatarkastaja meloo kanootilla paikalle veneilijöiden viereen.

Me olemme ehkä jonkin verran tottuneet olemaan näyttämöllä, mutta kuinka paljon olemme kiinnittäneet huomiota ääneen, äänenkäyttöön tai pelkän kuuloaistin perusteella tapahtumien hahmottamiseen?

Tätä kaikkea saimme opetella eilen Rosan kanssa Ryttylän eskarilla. Kun hetken saimme odotellaa Rosaa junalta, niin Kaisa asettui puikkoihin ja saimme jokainen valita kaksi draamakorttia, jotka kuvastivat tämänhetkistä olotilaamme sekä tulevaisuuden haaveita. Nämä korttien herättämät ajatukset ja tunnetilat sitten esitimme toisillemme - ilman puhetta, vain muita äänieffektejä käyttäen.

Kun Rosa saapui, pääsimme vauhtiin. Lähetimme toisillemme ääniä, ääntä sisältäviä palloja, jotka muuttivat matkalla muotoaan, mutta pysyivät silti äänekkäinä ja olivat seuraavan kiinniottajan muotoiltavissa mieleisekseen ennen eteenpäin lähettämistä.

Jos seuraava tehtävä saikin meidät epäilemään, mikä oma nimeni oikeastaan on, ja mikä mahtaakaan oikeasti olla tuon kaverin nimi (kättelyssä kun tapahtui ihan outoja esittäytymisiä), niin sitä seuraava harjoitus oli ihan päinvastainen. Istuin silmät suljettuina punaisella matolla, ja ympärilläni laulettiin (kukin tyylillään) minun nimeäni. Tunnelma oli unenomainen. Mielenkiintoista.

Saimme tehdä myös kohtauksen, jossa ei puhuttu m itään, mutta muiden äänien perusteella toisten piti arvata, mistä on kyse. Pääsimme seuraamaan perheen aamutoimia, metsän eläimiä  sekä ravintolailtaa ja rautatieaseman kiirettä. Kokemus oli upea - kun silmät olivat kiinni, kuuloaisti terävöityi ihan selvästi.

Kun kotiuduin myöhään illalla, olin aikalailla innoissani. Rosa oli kuin raikas tuuli, joka puhaltaa meidän porukkaamme monen markkuvuoden jälkeen. Rosa tuo uutta, nuorta näkökulmaa, josta me vanhatkin saamme osamme.

Enkä voi olla mainitsematta uusia, nuoria tähtiämme. Julia ja Inari: olette aivan upeita! Reippaasti ja rohkeasti lähditte mukaan kaikkeen tekemiseen ja huolimatta pitkäksi venyneestä illasta, jaksoitte pysyä mukana. On ilo seurata, kuinka joka kesä saamme uuusia, nuoria tähtiä joukkoomme!

Pääsen itse mukaan seuraaviin harkkoihin vasta kahden viikon päästä (työeste), mutta odotan jo nyt innolla, mitä Rosalla on takataskussaan. :) 

Tapaamisaiin siis - ja käyttäkää ääntänne!

Kommentoi kirjoitusta.

Se alkaa taas....

Maanantai 7.1.2013 klo 22:56 - Merja

Miten lyhyt onkaan tauko edelliskesän viimeisen esityksen ja uuden kesän ensimmäisen harjoituksen välillä. Juuri äsken kumarsimme viimeisen kerran Herra Ministerin yleisölle - ja ensi sunnuntaina kurkotamme jo kohti uutta kesää ja Matkalaukkukostajaa.

Ymmärtääkseni olemme saamassa taas joukkoomme uusia tuttavuuksia... ja se on aina upea juttu! Viime  -uusia tulokkaita olivat mm. Johanna, Sinikka ja Mami - ja mitäpä kesä olisi ollut ilman heitä! Me vanhat raakit olemme mitä olemme, mutta uudet, raikkaat tuulet puhaltavat uusien kasvojen myötä, ja antavat jotakin ennen kokematonta jokaiseen esitykseen. Ja Pietari - en toki unohtanut sinua! Teit uskomattoman hienon roolityön viime kesän näytelmän nimiroolissa!

Ihan vakavasti harkitsin jättäväni väliin tulevan kesän - en omista enää autoa, enkä haluaisi olla riesana aina jollekin autolliselle ystävälle. Mutta tiedän, että polte näyttämölle on suurempi kuin kysymys siitä, miten pääsen paikan päälle. Jos on tarkoitettu, että minulla on jotakin annettavaa yleisölle myös kesällä 2013, niin silloin myös kyyti järjestyy. Siihen luottaen lähden mukaan.

Tavataan ensi sunnuntaina - kun näen taas kaikki vanhat ja uudet ystävät, joiden kanssa tulen viettämään kesän 2013 hyvinkin tiiviisti - tunnen taas olevani kotona. Kun elokuun yönäytökset ovat ohitse, olen saanut kokea paljon unohtumattomia hetkiä teidän kaikkien kanssa. Lähdetään siis yhdessä seikkailuun!

Pidetään yhteyttä - jaetaan kokemuksia. Meitä odottaa uusi kesä ja uusi kesäteatteri. Lähdetään Matkalaukkukostajan mukaan elämään kesää 2013!

Kommentoi kirjoitusta.

Joulun aikaa....

Tiistai 4.12.2012 klo 21:40 - Merja

Niin se vaan on. Syksy on kulunut vauhdilla ja nyt joulu on jo ovella. Kummallista, miten kesän viimeisestä esityksestä tuntuu kuluneen vain tovi, ja kuitenkin kurkotamme jo kohti uutta kesää.

Matkalaukkukostajan esitysaikataulu on julkistettu. Minun kohdallani se ei ollenkaan kohtaa kesälomani ajankohtaa, mutta ei sen väliä - olen mukana, jos vain joku rakkaista monttuystävistäni nappaa minut aina kyytiinsä - autoton kun olen. (Tässä luon katseeni sinuun Sami!)

Mielenkiinnolla ja innolla odotan Rosan vetämää improkurssia ja sen jälkeen Riston ohjaamaa näytelmää - on aina jännittävää tehdä teatteria uuden ohjaajan kanssa!

Pianhan ensi vuoden improilut jo alkavat, mutta sitä ennen vietetään joulu. Nautitaan läheistemme seurasta, kynttilöiden valosta ja joulun tuoksuista ja tunnelmasta. Kerätään voimaa taas uuden vuoden arkiseen aherrukseen. Tammikuu tuo tullessaan uuden monttukesän odotukset ja suunnitelmat.

Niin - ja muistetaan joulun sanoma: meille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja.

Siunattua joulunaikaa ystävät!

Kommentoi kirjoitusta.

Ensi kesän ennakointia

Keskiviikko 17.10.2012 klo 21:23 - Merja

matkalaukkukostajan_esittelytilaisuus_2012.jpg

matkalaukkukostajan_esittelytilaisuus_2012_02.jpg

Rosa ja Risto kertoivat Matkalaukkukostajasta tarkkaavaisille osallistujille.
Valokuvat Katja Hakkarainen 

 

Harmaa, hämärä lokakuun ilta. Kaksi kuukautta sitten päätimme monttukauden 2012.  Tänään 16.10. aloimme kuitenkin jo kurkotella uuteen kesään 2013 - Silmulla oli Matkalaukkukostajan infotilaisuus. Risto ja Rosa olivat paikalla kertomassa tulevan kesän näytelmästä, ja kartoittamassa halukkuutta sitoutua viettämään ensi kesää Sepeteus Tienpään kotimaisemissa.

Paikalle saapui rakkaita ystäviä viime kesältä, ja välivuotta viettäneet olivat taas valmiina laittamaan itsensä likoon tulevana kesänä.  Toki kesää edeltää aina yhtä hulvattoman hauska improkurssi, jonka vetäjänä tammikuusta alkaen toimii Rosa. Ja täytyy myöntää, että eilisen illan jälkeen tuntui, että tammikuuhun on ihan liian pitkä aika - haluamme aloittaa jo nyt!!! No - kerätään nyt voimia ja vietetään joulua kuitenkin ensin... talvi, kevät ja kesä ovat sitten täynnä kurssia, harjoituksia ja esityksiä. 

Improkurssin jälkeen puikkoihin astuu sitten Risto. Porukastamme jotkut ovat jo tehneet yhden näytelmän Riston ohjauksessa - minä en ole. Odotan innolla ja mielenkiinnolla yhteistyötä. Neljän markkuvuoden jälkeen vaihtelu on tervetullutta.

Ajelimme kotiinpäin Samin ja Eevan kanssa, ja kesäteatterikärpänen tuntui puraisseen meitä taas kerran. Jos menomatkalla olikin ollut fiilis "kunhan käyn kuuntelemassa", niin paluumatka oli täynnä tulevan kesän ja näytelmän suunnittelua.  Ei ollut enää epäilystäkään.... me olemme mukana kesällä 2013!! Jos vain Taivaan Isä antaa terveyttä ja voimaa pitkään harjoitus- ja esityskauteen - ja sitähän voi aina pyytää.

Odotellaan siis pakkasia, sateiden loppumista ja lähestyvää joulua. Odotetaan vuoden vaihtumista ja uuden vuoden alkamista Sen jälkeen asetutaankin jo lähtökuoppiin - improkurssi ja uusi monttukesä odottaa! Tapaamisiin tammikuussa!

Kommentoi kirjoitusta.

Kausi haudattu hilpein juhlamenoin

Maanantai 10.9.2012 klo 9:45 - Jussi

karonkka_2012.jpg
Kuva-arvoitus: Mitä kuvassa tapahtuu? 

JO VAIN HERRA MINISTERI! ja Monttu Soikoon! 2012 "haudattiin" karonkassa hilpein juhlamenoin Ojajärvellä Kyöstilässä. Juhlapaikan päärakennus oli lämpimän kodikas ja saunat olivat iltapäivästä aamuun kuumina. Juhlijoita oli paikalla reilut 30 henkeä. Saunomisen ja syömisen ohella saimme kuulla loistavia karaoketulkintoja. Olihan tänä kesänä näytelmässä mukana ainakin kolme osa-aikaista keikkamuusikkoa ja äänimiehemme Janne on karaoketilaisuuksien ammattilainen.

Karonkassa myös kilpailtiin eri lajeissa kuten Aliaksessa, NS Silmu aiheisessa tietokilpailussa, laulujen tunnistuskilpailussa sekä ”kolme kättä, kaksi jalkaa ja peppu” leikissä. Nauru raikui ja protesteja tehtiin kuin Suomi – Ruotsi matsissa. Pääasia oli kuitenkin, että kaikilla oli hauskaa.

Karonkan jälkeen voi hetken rauhoittua. Viikon tai parin päästä otetaan vielä Miinan myssy alas ja kausi 2012 on paketissa. Yleisöä kävi katsomassa ministeri näytelmää sekä Monttu Soikoon! ja TALKOOPPERA  konserteissa yhteensä n.  4 600. Lisäksi Miinan markkinat keräsi runsaasti vierailijoita heinäkuun viimeisenä lauantaina, joten kokonaissaldo lienee n. 5 500 kävijää. Ei ihme, että Hausjärven kuntakin on toiminnastamme ylpeä.

Vuoden 2013 suunnittelu on menossa. Palaamme syksyn aikana asiaan. Hyvää syksyn jatkoa ja pysykää kanavalla!

- Jussi

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Karonkka 2012, Miinan monttu

Jää hyvästi, Jaavanvaara!

Lauantai 25.8.2012 klo 20:49 - Merja

bb_huuskosen_mainoskatko.jpg
"B-B Huuskonen välittää myös sinun asuntosi, enkä tässä yhteydessä tarkoita kuppikokoa, joka muuten on D-D ja aitoa luomua."

Seitsemäntoista kertaa yleisön eteen Montun näyttämöllä, ja sitä ennen lukemattomia harjoituksia Markun kanssa - tämän kesän rakas ja mieleinen urakka on ohi. Viime yönä, perjantain kääntyessä juuri lauantaiksi, tulin kotiin viimeisestä esityksestä ja laitoin maljakkoon vaaleankeltaisen ruusun.

Taival jaavanvaaralaisten kanssa alkoi silloin, kun pakkaset hieman hellittivät ja talvisessa säässä alkoi olla aavistus kevättä. Silloin aloimme tutustua roolihenkilöihimme, ja kevään edetessä tulimme tutuiksi hahmojemme kanssa. Miten paljon esimerkiksi itse pidin tuosta BB Huuskosesta - huolettomasta luonnonlapsesta, jonka kaltainen haluaisin itsekin olla.

Kesä oli tiivistä elämää Montussa, päivätyömme lisäksi. Joskus tuntui, että se kaikki on liikaa. Meistä itsekukin sairasteli vähän, ja joskus tulimme Monttuun lähes viimeisillä voimillamme. Mutta kun kolmas soitto oli kilissyt ja astuimme lavalle, tuo tuttu tunne pääsi taas valloilleen; tämä on niin upeaa ja nuo ihmiset ovat maksaneet tästä, siispä täysillä vedetään! Ja niin vain jokainen jaksoi hoitaa oman sarkansa, ilman että esitys kärsi mahdollisesta pahasta olosta ja kivusta.

Eilisessä yönäytöksessä oli helpotusta ja haikeutta. Helpotus oli se, että kesä on onnistuneesti ohi - haikeus siinä, että emme tiedä, ketkä läheisiksi tulleista ihmisistä ovat mukana ensi kesänä. 

Minulle tämä nyt alkanut noin viiden kuukauden tauko merkitsee aikaa, johon sisältyy kuntoilun aloitus uudella salilla, sukkien kutominen opiskelijatytölle ja ehkä muillekin, ja kissojeni Jasperin ja Junon pehmeän turkin silittäminen - ja tietysti kynttilöiden polttaminen, syksyn harmauden pikkuhiljaa vaihtuessa joulun odotukseen. Ja joulun jälkeen odotus taas tiivistyy ; kohta alkaa uusi monttukausi!

Kiitos siis kesästä, rakas yleisö ja ihanat näyttelijäystävät - Jaavanvaara hiljenee. Ehkä se ensi kesänä herää eloon jossakin päin Suomea, kuka tietää. Me kuitenkin olimme tuon kylän ensimmäiset asukkaat, ja olemme ylpeitä siitä, että saimme antaa kylälle ja sen henkilöille elämän.

Pitäkää huolta rakkaistanne - antakaa heille nyt aikaanne ja huomiotanne, jota paitsi he ehkä ovat jääneet teatterin viedessä kaiken aikanne. Ja pitäkää huoli myös omasta jaksamisestanne. Tavataan tammikuussa!

BB Huuskonen kiittää kaikkia - and so does Susan Stone. 

2 kommenttia .

Sadesunnuntai

Maanantai 20.8.2012 klo 20:16 - Merja

montussa_on_tunnelmaa.jpg

Sunnuntain päivänäytöksessä oli katsomo täynnä kuten Semmareiden konsertissa. Kuva Semmareiden konsertista.

No niin - tuo Susan Stone pääsi välillä kirjoittamaan omat mietteensä. Eikä siinä mitään - palaute oli ihan positiivista. Herra Ministeri niittää mainetta myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Sunnuntaina valmistauduimme viimeiseen päivänäytökseen.   Katsomo täyttyi vähitellen ja se sai meidät innostumaan; tästä tulee katsojaennätys!

Olimme päässeet tuskin alkua pidemmälle, kun se alkoi. Rankkasade. Suuret sadepisarat rummuttivat Miinan myssyyn niin kovaa, että meidän äänemme hukkuivat tuohon luonnonvoimien konserttiin aivan kokonaan.  Viisaat järjestysmiehet vihelsivät pelin poikki, ja vetäydyimme pitämään taukoa ja odottamaan sateen loppumista. Viisitoista minuuttia istuimme ja odotimme..... sitten sateen kohina hiljeni ja pilvet väistyivät. Jaavanvaara jatkoi elämäänsä, ja loppuajan saimme viettää poutasäässä. 

Kolme- ja puolisataapäinen yleisö eli hienosti mukana - he eivät antaneet sadehäiriön vaikuttaa. He olivat tulleet nauttimaan kesäteatterista, ja saivat vastinetta lippurahoilleen - siitä me pidimme huolen. Jokainen veti roolinsa ikäänkuin uhmaten luonnonvoimien yritystä pilata tämä viimeinen sunnuntainäytös.

Enää kaksi esitystä jäljellä..... miten kesä kuluukin niin  nopeasti? Tuntuu kuin juuri olisimme kipristelleet pakkasessa Ryttylän koululla, odottaen että uuden Monttukauden 2012 harjoitukset alkaisivat. Tuon tammikuisen illan ja tämän elokuun esitysten loppusuoran väliin mahtuu paljon improharkkoja, monia iltoja ja viikonloppuja Montussa, sekä 17 astumista yleisön eteen, valmiina parhaimpaamme.

Vielä ehditte - vielä on katsomossa tilaa. Mutta kiirehtikää.... tällaiset  teatteriliput, ne viedään AIVAN käsistä! Kuten ystäväni BB Huuskonen sanoisi. 

1 kommentti .

Black velvet

Lauantai 18.8.2012 klo 19:17 - Susan Stone

yoenkeli.jpg
Yönäytöksissä voi nähdä enkelin

Minä vain NIIN rakastan yönäytöksiä! Eilen illalla saimme taas kokea jotain upeaa, kun Herra Ministeristä esitettiin järjestyksessä toinen myöhäisillan näytös. Aloittelimme lempeässä hämärässä, joka pian vaihtui mustaksi samettiseksi pimeydeksi - niin tiheäksi, että sitä olisi varmaan voinut vaikka puukkomoralla leikata.

Jan hoiteli valot niin hienosti, että valokeila siirtyi aina täsmälleen sinne, missä tapahtui - pimeys oli ympärillä, vaan ei koskaan tärkeiden kohtausten tapahtumapaikalla. Näyttelijäkin tunsi olevansa suurempikin tähti, kun valokeila seurasi liikkeitä ja kohdistui omaan olemukseen lavalla. 

Lavan takana paloivat tuikkulyhdyt, valoketju ohjasi yleisöä lippuluukulta katsomoon, ja siellä täällä tuikkivat kynttilät valaisten yön mustaa samettia. Minulle, syksyihmiselle, se kaikki oli kuin satua tai taikaa - olisin voinut tunnelmoida elokuun yössä vaikka aamuun asti! Juuri ennenkuin perjantai vaihtui lauantaiksi, ajelin kuitenkin kotia kohti samettisessa yön pimeydessä, sumun ympäröidessä lähitienoot.

Perjantain esitystä olivat katsomassa myös Tärkeät ja Rakkaat Ihmiset. Kun tiesin heidän istuvan jossakin katsomossa, se sai BB-Huuskosen olemukseen yhä lisää energiaa. Esityksen jälkeen, kun toisissa kiitoskumarruksissa pidin kädessäni pitkää, punaista ruusua, tuntui niin hyvältä. Kyllä - this is my life!!!

Enää kolme esitystä jäljellä.... kolme täysillä vedettyä esitystä. Vasta sitten alkaa noin neljän-viiden kuukauden tauko teatterihommista. Tauon aikana kudon sukkaa, silitän kissaa ja poltan kynttilää. Ja odotan tammikuuta 2013.

Mutta rakas yleisö - vielä ehditte vierailla Jaavanvaarassa! Tulkaa ja tuokaa ystävät ja tuttavat mukananne! Olisi sääli, jos kesän upein esitys jäisi teiltä näkemättä! Olemme tehneet raakaa työtä puoli vuotta, jotta kokisitte hienon kesäteatterielämyksen - tulkaa testaamaan, olemmeko onnistuneet.

We would like to know, what is your opinion about the situation in Miinan monttu!

Best regards, 

Susan Stone, BBC News.

Kommentoi kirjoitusta.

Elokuun ennätyssunnuntai

Sunnuntai 12.8.2012 klo 21:47 - Merja

kuka_varasti_kasilaukun_l500.jpg
Otto ja BB Huuskonen kuuntelevat Visan vinkumista. Pia Pula hämillään.

Tänään sunnuntaina saimme esiintyä ennätyssuurelle yleisölle. Katsojia oli paikalla neljättäsataa - siis NIIN mahtavaa! Itse tulin paikalle huonovointisena ja masentuneena... mutta kun pääsin lavalle, se kaikki unohtui, ja esityksen lopussa en enää edes muistanut, miksi oli ollut paha olo. Lähes täysi katsomo toimi lääkkeenä minun sairauteeni. On se ihmeellistä - näyttämöllä kaikki negatiivinen energia saa kyytiä!

Tänään olivat katsomossa myös Risto ja Rosa. Onneksi emme tienneet sitä, joten paineita ei päässyt syntymään. Vasta esityksen jälkeen tapasimme heidät, ja kokoonnuimme hetkeksi juttelemaan ensi vuoden kesästä. Tuntui toisaalta ennenaikaiselta suunnitella seuraavaa kesää, kun tämäkin kesä on vielä ihan kesken näytösten suhteen. Mutta  oli toki mukava tavata Rosa, joka vetää näyttelijäkurssin ensi talvena - puhumattakaan ensi kesän ohjaajastamme. Tässä vaiheessa oli vain vaikeaa sitovasti lupautua mukaan kesän 2013 näytelmään - vuodessa kun voi tapahtua mitä vain. Henkilökohtaisesti odotan ensi kevättä ja kesää suurella innolla - toivon todella, että voin olla mukana, ja myös toivon, että tänä kesänä saadut uudet ystävät ovat myös paikalla, kun näyttämötyön kurssi tammikuussa alkaa.

Ennen tulevaisuuden suunnittelua meillä on kuitenkin vielä työsarkaa. Viisi esitystä jäljellä, ja niistä jokainen vedetään täysillä. On päivänäytöstä, normaalia iltanäytöstä, ja myös kaksi rakastamaani yönäytöstä. Odotamme katsomon täyttyvän yleisöstä, ja jokainen meistä on valmis antamaan kaikkensa, jotta yksikään paikalle saapunut katsoja ei katuisi tuloaan.

Keskiviikkona jatketaan. Pyydetään Taivaan Isältä hyvää ilmaa, jotta ihmiset tulisivat Monttuun sankoin joukoin.  Kun kesälomat on suurelta osin pidetty ja arki alkanut, niin mikä olisikaan parempi tapa vielä hiukan rentoutua ennen pitkää syksyn ja talven työrupeamaa, kuin tulla Miinan monttuun! Me odotamme teitä - tulkaa ja tuokaa myös ystävänne! Elokuun illat ovat täynnä taikaa.

Kommentoi kirjoitusta.

Vielä on kesää jäljellä

Lauantai 4.8.2012 klo 22:18 - Merja

aaro_poliisin_puhuttelussa_l500.jpg
Aaro on joutunut poliisin kanssa tekemisiin

Kuuden viikon tauon jälkeen palailimme taas monttuun kukin tahoiltamme - suurin osa oli jo viettänyt loman ja ajatukset olivat valmiina suuntautumaan tulevaan syksyyn. Monttu oli saanut uuden, upean päällysteen esiintymislavaan, ja olipa tullut lisää tilaakin - kiitos Monttu soikoon puuhamiesten.

Pientä jännitystä oli ilmassa; meneekö kaikki nappiin, tuleeko yleisöä, suosiiko sää? Kun kolmas soitto oli soitettu ja astuimme lavalle, tunnelma muuttui hetkessä - katsomossa oli paljon väkeä ja se sai heti fiiliksen kattoon; nämä kaikki ihmiset saisivat katetta lippurahoilleen.

Yleisö oli aivan fantastista!! Se eli mukanamme täysin rinnoin, se reagoi Jaavanvaaran kylän jokaiseen tapahtumaan ja se lietsoi meidät parhaimpaamme. On kumma, miten täysi (tai melkein täysi) katsomo vaikuttaa siihen, mikä on näyttelijän fiilis - tuntui, että meistä jokainen oli kuin jalat irti maasta. Oli upeaa esiintyä, kun yleisö oli mukana jokaisessa hetkessä - naurua kuului juuri silloin kun se meidän mielestämme olikin tarkoitus, ja aplodit seurasivat lähes jokaista kohtausta. Sellaista mukanaelämistä ei tähän mennessä vielä oltu koettu. Kiitos siis, rakas yleisö - emmehän me ilman teitä tähän pystyisi!

Miten erilaista olikaan elokuun illassa, verrattuna kesäkuun valkeisiin iltoihin! Kesäkuussa olimme menossa kohti valoa ja yötöntä yötä, kun ajelimme esityksestä kotiinpäin. Nyt samettinen hämärä ja kypsyvältä viljalta tuoksuva maailma muistuttavat siitä, että syksy odottelee nurkan takana. Aurinko laski oranssina, valtavana pallona, kun ajelin kotiin tyytyväisenä, ihana, valkoinen ruusu vieressäni auton istuimella. Se oli kiitosruusu ihanalta, nuorelta ystävältä.

Vaikka syksy jo tuntuukin kaikissa aisteissa, on kesäteatterikausi vielä kesken. Vielä yhdeksän iltaa vietetään Jaavanvaarassa - yhdeksän kertaa teillä on vielä mahdollista tulla mukaan! Älkää jättäkö kokematta kesän hauskinta parituntista - vielä on kesää jäljellä.

Kommentoi kirjoitusta.

Akku lähes tyhjä...

Keskiviikko 20.6.2012 klo 23:47 - Merja

kaupassa_l500.jpg
Lötjösen kaupassa tapahtuu!
  

Kun tänään kotiuduin noin klo 22 toistaiseksi viimeisestä esityksestä, oli ainakin minun akkuni lähes tyhjä. Aina toukokuun tiiviistä harjoituskaudesta lähtien on elämä ollut vain päivätyötä pankissa ja iltatyötä Montussa. Rakastan teatteria, mutta voimat ovat rajalliset. En usko uupumuksen  paljonkaan näkyneen lavalla, mutta jos asiaa kysyisi tyttäreltäni, joka on huolehtinut kodista minun ollessani illat Montussa, niin vastaus voisi olla toisenlainen.

Olemme esittäneet näytelmää seitsemän kertaa. Ensi-illan yleisömenestyksen jälkeen on ilmojen haltija huolehtinut siitä, ettei katsomossa ole ollut liian ahdasta. Mutta yleisö on meille yhtä arvokas, on heitä sitten kaksikymmentä tai kaksisataa - me vedämme täysillä.

Tammikuun ekoista improharkoista lähtien olemme hitsautuneet yhteen tämän porukan kanssa - miten helposti ystävystyykään samanhenkisten teatterihörhöjen kanssa!!! Ja se juuri on tämän harrastuksen suurin rikkaus; tunnen kuuluvani johonkin ja ympärilläni on ihmisiä, jotka ovat kaltaisiani. Tuntuu kuin olisin tuntenut heidät aina, ja yhdessä luomme jotakin upeaa tulevan kesän katsojien iloksi! Niinpä nyt - kesällä 2012 - yleisö saa kokea jotain, jonka on luonut ehkä kaikkein paras porukka kautta vuosien!

Nyt lepäämme hetken. Osa meistä viettää ansaittua lomaa myös päivätyöstään ja osa nauttii siitä, että illat ovat vapaita - ei tarvitse heti päivätyön jälkeen lähteä Monttuun. Tällä hetkellä päällimmäinen tunne on helpotus, mutta luulenpa, että ennenkuin kuukausi on kulunut, mieli palaa taas näyttämölle. On se vaan niin kummallista - liekki palaa sisimmässä, ja se ei anna rauhaa, ennenkuin esityskausi on ohi ja illat pimenevät viimeiseen yönäytökseen. Silloin katsomme tähtitaivaalle, kiitämme onnistuneesta kesästä - ja vetäydymme rauhaan ja hiljaisuuteen. Ja odotamme uutta tammikuuta.

Mutta tänä kesänä meillä on vielä paljon annettavaa. Elokuun 3. pvä me tulemme taas! Sitä odotellessa nautitaan auringosta, lomasta, joutilaisuudesta ja Suomen ihanasta kesästä.

Tavataan elokuussa - let´s meet you at August the 3rd!

Kommentoi kirjoitusta.

Ministerin kenraali

Tiistai 5.6.2012 klo 23:46 - Merja

putkosen_sisarukset_l500.jpg

Äiti on Putkosen sisaruksista todella ylpeä.
 

Jo vain herra ministeri; talvi ja kevät on harjoiteltu, ja huomenna on kenraaliharjoitus. Jos nauru pidentää ikää, elämme kaikki varmaan satavuotiaiksi - niin hauskaa meillä on ollut!  Ja nyt olemme valmiit.

Olen aina sanonut, että teatteriväki (niin ammattilaiset kuin harrastajat) ovat ihan oma ihmisrotunsa. Ajatellaan nyt vaikka meitä harrastajia; teemme päivätyömme kukin tahoillamme, sen jälkeen lähdemme treeneihin, joista kotiudumme noin klo 21.30 - ja sitten odottavat kotityöt. Meillä kaikilla kun ei ole ketään, joka ne tekisi meidän ollessamme treeneissä. Ilman mitään palkkaa olemme silti valmiit uhraamaan vapaa-aikamme teatterille - eikö tämä ole vähintäänkin outoa, jopa käsittämätöntä! Voisimmehan antaa tuon teatterilla viettämämme ajan perheellemme, lenkkeilylle, tv:n katselulle tai mille tahansa muulle toiminnalle, joka ei vaatisi meiltä mitään - saisimme vain olla oma itsemme.

Mutta se ei onnistu meiltä - meitä on purrut teatterikärpänen, ja se ei anna armoa. Sen pureman seurauksena heitämme sivuun kaikki kesäsuunnitelmat, ja sitoudumme koko kevääksi ja kesäksi  Miinan monttuun. Mutta kun kesä on ohi, olemme saaneet itsekukin uusia ystäviä ja paljon lisää esiintymiskokemusta - ja se on meille monttulaisille todella hieno ja tärkeä asia.

Ei se talvi ja kevät niin pitkä ollutkaan - se kesti juuri niin kauan kuin pitikin. Talven mittaan työstimme näytelmän tekstiä, ja kevään edetessä herätimme tekstin elämään. Nyt on kesä, " tuo vuodenajoista jaloin, kuljen nurmikolla paljain jaloin..."   

Jo vain herra ministeri, kenraali kutsuu... olettehan valmis?

Kommentoi kirjoitusta.

Purettava hökötys

Torstai 24.5.2012 klo 23:15 - Merja

rotisko_l500.jpg

"Tuo purettava hökötys; kuuluuko sekin kauppaan?"

Ei herra ministeri, ei se kuulu. Ja on mielestäni kohtuutonta kutsua tuota mökkiä noin inhottavalla nimellä. Siis tämä mökkihän edustaa maalaisromantiikkaa parhaimmillaan - se on varsinainen suojelukohde, koska sen veroista kesäpaikkaa on nykyään vaikea löytää.

Kaikkien viivasuorassa seisovien huviloiden joukossa tämä lievästi kallellaan seisova mökki on aivan uniikki. Sen hartioilla on menneiden vuosikymmenten taakka - se on painunut kallelleen lukemattomista sydänsuruista ja huolenaiheista; siksi se tänä päivänä seisoo kuin nojaten pihan ikiaikaisiin puihin - se pysyy pystyssä yhtä kauan kuin nuo puutkin.

Jos siis haluatte elää osana suomalaista luontoa, osana maaseudun romantiikkaa, ja jos haluatte hengittää puhdasta ilmaa sekä varmistaa tämän kaiken myös lapsillenne ja lastenlapsillenne, niin kiirehtikää, ja ostakaa tämä upea, maanläheinen mökki, jossa myös jälkipolvenne saavat nauttia aidosta luonnonrauhasta,

Missä muualla voisitte tuntea elävänne - missä muualla kuin Jaavanvaarassa henkivät rakennukset menneiden vuosien historiaa?

Tulkaa siis Jaavanvaaraan - tämän upean vinoseinäisen mökin lisäksi meiltä vapautuu koko ajan uusia kohteita, jotka kaikki ovat ilmastoituja - seinissä olevat raot varmistavat ulkoilman pääsyn sisätiloihin ja pitävät olon sopivan viileänä kesät talvet.

Liikuntamahdollisuudet ympäristössä ovat loistavat. Kun tautisena aikana kipaisee kerran viikossa 50 kilometrin matkan lääkäriin, niin tuotapikaa on valmis vaikka maratonille - kunto meinaan nousee kohisten.

Mitä sitä selvää asiaa miettimään - mennään pankkiin allekirjoittamaan kauppakirjat - ette varmasti kadu!

t. BB Huuskonen, kiinteistövälittäjä.

PS. Siltä varalta, että loma-asuntonne ei täysin tyydyttäisikään teitä,  ilmoitan, että muutan heti kaupanteon jälkeen Vinku-Intiaan, enkä ole puhelimen tavoitettavissa.

Kommentoi kirjoitusta.

Uusia tähtiä

Torstai 17.5.2012 klo 22:46 - Merja

onko_vapaaehtoisia.jpg
Kyläläisinä uusia ja vanhoja tähtiä

  

Kun tänään, helatorstaina, kotiuduin monttutreeneistä, ajattelin, miten meitä plus/miinus viisikymppisiä on porukassamme aika paljon, ja miten me vähitellen väsymme ja väistymme. Kuka sitten jatkaa - kuka tarjoaa edelleen laadukasta kesäteatteria maksavalle yleisölle?

Saman tien tajusin, missä on vastaus. Joka vuosi syttyy teatteritaivaalle uusia tähtiä - ja nämä nuoret tähdet jatkavat työtämme, tuottaen nautittavaa teatteria yhä edelleen niille ihmisille, jotka tulevat Miinan monttuun odottaen jotakin hauskaa ja upeaa.

Kolme vuotta sitten esitimme Simpauttajan - ja silloin saimme porukkaamme 11-vuotiaan Suvin - hän on tänä päivänä lähes 15-vuotias nuori nainen, joka saa kaikki herkistymään ihanalla laulullaan.

Kaksi vuotta sitten oli Harmaiden panttereiden kesä - ja 11-vuotias Emilia oli kesän tähti. Emppu piti jopa tervetuliaispuheen yleisölle, ja selviytyi tehtävästään loistavasti.

Viime kesänä Montussa oli "Vain elämää" ja Markku sai porukkaan uuden Kesävertin. Eli 12-vuotias Veera tuli porukkaamme jo talven improharkkoihin, ja kesän tullessa Vertti oli jo vanha tekijä ja hoiti roolinsa hienosti.

Tänä vuonna kaikki nämä nuoret ovat edelleen mukana. Se on hieno juttu,  mutta hienommaksi kaiken tekee se, että taas saamme uuden nuoren tähden; Milja on vasta 8-vuotias, mutta on sopeutunut osaksi ryhmäämme aivan upeasti! Ihan talven improharkoista lähtien Milja on osoittanut, että pystyy siihen mihin aikuisetkin!

Meillä on Miljan kanssa diili: aina ennen harkkoja tai esitystä annamme toisillemme voimahalin. Minä saan Miljalta voimaa ja virtaa - Milja toivottavasti minulta rohkeutta esiintyä täydelle katsomolle itseensä luottaen. Tulevina kesinä tarvitset sitä rohkeutta Milja - olethan toivottavasti Miinan montun seuraava supertähti. Monttu elää ja hengittää nuorten tähtiensä voimasta - tänä kesänä ja tulevina vuosina! 

Tehdään parhamme jokainen - se riittää. Taivaan Isä siunaa työmme.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Kuka välittää kylmyydestä...

Lauantai 12.5.2012 klo 22:18 - Merja

jo_vain_herra_ministeri_02_netti.jpg
Räikkä-Liisa

....kun fiilis on niin loistava kuin meillä tänään!

Aamuyhdeksältä olimme kokoontuneet Monttuun aidolla kesäteatterivarustuksella; toppatakeilla, pipoilla, käsineillä. Meissä jokaisessa oli varmaan jonkinlainen kylmänkarkoitusgeeni, koska vallitseva sää ei meitä yhtään haitannut, vaan annoimme kaikkemme ja pidimme hauskaa.

Työn alla oli toinen puoliaika, ja siitäpä onkin tulossa tosi hauska! Markku The Mausteidenlisääjä viilasi kakista roolihahmoista aivan huikean hienoja - mm. Kaitsun hahmon uudet mausteet olivat tosi upeita!

Kun saamme uudet lavasteet (kiitos niiden tekijöille), myssyn Montun suojaksi (kiitos sen nostajille), niin sitten Jaavanvaara alkaa tulla todeksi. Sitten ei tarvita muuta kuin täydellinen heittäytyminen rooliin, niin voi että, miten nautittavaa kesäteatteria teemmekään teille, rakas yleisö!

Markku oli meihin tänään tyytyväinen ja se tuntui hyvältä. Vaikka olemme "vain" teatterin harrastajia, niin Markku uskoo meihin. Hän uskoo, että voimme tehdä kympin arvoista teatteria. Itse vietän neljättä kesää Markun ohjauksessa, ja pidän suunnattomasti siitä Markun ominaisuudesta, että hän vaatii meiltä kesä kesältä yhä enemmän ja parempaa. Se saa meidät tekemään kaikkemme ja jopa ylittämään itsemme - jos minuun uskotaan, olen valmis antamaan kaiken itsestäni 110-prosenttisesti! Markku ei anna meidän tehdä seiskan arvoista, jos me hänen mielestään pystymme kympin arvoiseen!

Tänään saimme siis lähteä Montusta itseemme tyytyväisinä. Maanantaina jatketaan, ja sen jälkeen tahti vain kiihtyy kohti ensi-iltaa.

Hyvää äitienpäivää kaikille - käykää äitinne luona, kun vielä voitte sen tehdä. Me, jotka emme enää voi, muistamme omaa äitiämme rakkaudella ja kiitollisuudella.

Kommentoi kirjoitusta.

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »